Yllätys yllätys aamulla väsytti kiitettävästi ja olin ainoa, joka oli menossa aamusta projektiin. Siellä odottikin tutut hommat ja osa oli lähtenyt taas puutarhalle. Pestyämme pyykit Susanin kanssa pidimme totutun teetauon ja Richard oli tuonut meille palan jackfruitista, jonka söimme samalla. On melko kummallinen hedelmä, mutta tahmeasta olemuksestaan kuitenkin hyvää. Pitää ottaa joku päivä kuva, kun löydän oikein ison yksilön. Lounaaseen asti oli taas hengailuaikaa, mikä ei sinänsä haitannut, kun olin niin väsynyt. Lounaaksi oli poshoa ja papukastiketta, mutta kastike oli kummallisen vetelää eikä niin hyvää kuin aiemmin. Rebecca ei tee ruokaa enää yksin ja valitettavasti, sillä on negatiivinen vaikutus ruuan makuun. Kylvetin lapset syönnin jälkeen ja Jessica puki heidät, sillä Susanin veli oli tullut pistäytymään. Samaan aikaan puutarhalla ollut väki palasi väsyneenä takaisin. Loppupäivä menikin sisällä lasten kanssa leikkiessä legoilla ja palapeleillä. Yritin saada Teddyn innostumaan palapeleistä, kun yleensä leikkii itsekseen. Muut lapset olisivat mielellään tehneet palapelin Teddyn puolesta, mutta pidin heidät loitolla ja yritin rohkaista tyttöä tekemään itse. Pitkällisen johdattelun jälkeen hoksasi idean, vaikkakin turhautui nopeasti, jos pala ei mennyt oikeaan kohtaan. Iren jäi leikkimään lasten kanssa, kun Hassan tuli hakemaan minua. Päästyäni guesthouselle menin ensimmäiseksi suihkuun, sillä en tiennyt mihin aikaan Sebastianin läksiäisiä alettaisiin juhlia. Pojat valmistelivat ruokaa takapihalla, kun alkoi sataa ja joutuivat siirtymään sisätiloihin. Sade ei onneksi kestänyt kauaa, mutta sitä seurasi sähkökatko. Istuimme verannalla kynttilän valossa ja vein otsalamppuni ruuanlaittajille lainaan. Ruoka oli hyvää, vaikka hyppäsinkin lihavaihtoehtojen yli. Ilta meni leppoisasti seurustellessa ja ihmetellessä kuinka väki guesthouselta vähenee. Uusia vapaaehtoisia ei ole tulossa ennen minun lähtöäni ja nyt meitä on enää neljä tyttöä jäljellä. Toki osa vapaaehtoisista asuu isäntäperheissä tai vuokra-asunnoissa. Puolen yön jälkeen Sebastianin tilaama taksi tuli viemään hänet lentokentälle. Muutama ihminen lähti saattamaan häntä, mutta minä päätin mennä nukkumaan, sillä kentälle oli yli tunnin ajomatka. Nukkumaan mennessä vilkaisin puhelinta ja olin saanut herttaisen viestin:

"Every day,

We meet people on our journey in life,

We make choices of who to associate with and who we may not,

But in most cases we forget that the main principal of living better is understanding each other,

Accepting, respecting, trusting and loving.

I'm proud that I got to know you and

Thanks for being part of my life…

You are a lovely friend"

Keskiviikkoaamuna oli pientä taistelua, sillä univelan kerääntyessä aamut ovat entistä hankalampia. Hassan tuli hieman myöhässä ja poikkeuksellisesti Susan ei ollut aloittamassa pyykkien kanssa, kun saavuin projektiin. Menin tervehtimään Rebeccaa keittiöön, kun en nähnyt Susania, että olisi antanut minulle avaimen huoneeseen. Rebeccan koulu alkaa ensi viikolla ja yllätyksekseni hän kulkee sinne päivittäin orpokodilta. Koulu on Kampalassa, mutta tunnit ovat vain iltapäivisin yhdestä viiteen, joten päivistä ei tule ihan niin raskaita. Susankin ilmestyi jostain ja pääsin viemään reppuni hänen huoneeseensa. Hän sanoi menevänsä toimistolle henkilökunnankokoukseen kymmeneksi. Tarjouduin hoitamaan pyykit, sillä eipä minulla muutakaan tekemistä ollut. Pesuvateja sain taas metsästää tovin ja annoin palautetta vanhemmille lapsille, kun heidän pyykkinsä oli keskeneräisenä useammassa saavissa. Aloitin urakan itsekseni, mutta jossain vaiheessa Leticia tarjoutui auttamaan minua. Susan oli vienyt Samin nukkumaan ennen kokoukseen lähtöään, kun poika oli ollut niin väsynyt. Saatuani pyykit tehtyä vein tarvikkeita Susanin huoneeseen ja Sam olikin jo hereillä. Istuin hetkeksi alas kirjan kanssa ja poika alkoi uudestaan nukkua. Herätin hänet lounasaikaan ja organisoin taas käsienpesun.

Syötyäni Susan palasi kokouksesta ja odottelin, että hän saisi lounaansa syötyä, jotta voisimme kylvettää lapset. Tässä vaiheessa minulle paljastui, että kokous oli pidetty englanniksi ja minunkin olisi pitänyt olla läsnä. Olin automaattisesti olettanut, että kokous on lugandaksi, sillä Susanin englanti ei ole kovin vahva. Ihmettelin, miksei kukaan ollut minulle maininnut, että minun olisi toivottu olevan läsnä ja turhautuminen asioiden hoitoon kasvoi taas. Projektia ei kuitenkaan ole kuin reilut pari viikkoa minun osaltani jäljellä, joten tuskin siellä mitään maata mullistavaa käsiteltiin. Katsottuani, että Shadia oli laittanut puhtaat vaatteet kylvyn jälkeen leikin hetken lasten kanssa ennen kuin lähdin kotiin. Juttelin Irenen kanssa ja minulle selvisi, että 1.5. on pyhäpäivä myös täällä eikä toimiston väki tule silloin töihin. Irene ehdotti, että menisimme huomenna yhdessä Kampalaan ja hän näyttäisi minulle yliopistoalueen sekä toteuttaisimme maanantaina suunnitellun kierroksen Mulagon sairaalassa. Sovimme tapaavamme puolelta päivin Kampalassa, sillä aion sitä ennen käydä postitoimistolla. Ihanaa, saan nukkua huomen aamulla!

H