Eilisille pyykeille tuli tupla huuhtelu, koska unohdin pyykit illalla sateeseen. Toivottavasti kuivuvat iltaan mennessä, kun pitäisi pakata viikonlopun tavarat. Sateet ovat viilentäneet ilmaa ja aamuyöstä jouduin hakemaan lisäpeiton. Aamulla puin ensimmäistä kertaa pitkät housut ja pitkähihaisen päälle vielä hupparin eilisestä viisastuneena. Bodakuskillani on aina aamuisin toppatakki, mikä on mielestäni hieman liioiteltua. Projektiin päästyäni menin pitkästä aikaa moppaamaan taloa Helenin kanssa, kun Stella touhusi tiskien parissa. Rehem oli lähtenyt ennen tuloani asioille ja Susan huolehti pienempien aamupalasta Rebecan kanssa. Vanhemmat pojat ovat myös tulleet takaisin ja ilmeisesti Simon on huolehtinut aamuisin vessojen siivouksesta. Kesken moppauksen Simon toi huutavan Rachelin sisälle ja kertoi hänen yrittäneen karata. Helen vei tytön yhteen huoneeseen odottamaan, kunnes toimiston väki saapuisi. Rachel huuti ja itki huoneessa siihen asti kunnes Samalie tuli hakemaan häntä. Hän otti kuvan tytöstä ja sen jälkeen menimme varastolle hakemaan hänelle puhtaat ja siistimmät vaatteet. En ollut aiemmin nähnyt varastoa ja olin yllättynyt miten paljon vaatteita, hammasharjoja ja kaikenlaisia toimistotarvikkeita siellä oli. Värikyniä ja paperia oli vaikka kuinka paljon samoin aivan uusia leluja. En ymmärrä minkä takia tavarat eivät ole käytössä vaan lukitussa varastossa. Taas yksi asia lisää, jota aion kysyä Danielilta, kun joskus kirjoitamme sopimukset. Samalie etsi Rebecan kanssa Rachelille sopivat vaatteet, jonka jälkeen Samalie lähti viemään Rachelia poliisille. Tytön vanhemmat olivat löytyneet ja he tulisivat hakemaan hänet poliisin luota. Hieno juttu ja toivottavasti perhe pysyy jatkossa kasassa… Kysyin Samalielta eilen tulleesta tytöstä ja hän sanoi, ettei kukaan tiedä hänen nimeään ja väitti hänen olevan kuuro. Olen kyllä kuullut tytön puhuvan ja kuuntelevan, kun hänelle puhutaan. Joka tapauksessa tyttö oli löytynyt Kampalasta kadulta ja poliisi oli tuonut hänet tänne. Mietin mielessäni, että miksi poliisi oli napannut juuri tämän tytön, sillä katulapsia Kampalassa riittää.

Tekemistä ei ole paljoa näin monelle ihmiselle, joten paljon aikaa menee vain ihmettelyyn ja tunnen itseni väillä kovin hyödyttömäksi. Tämän viikon aikana Susan on osoittautunut melkoiseksi juoksuttajaksi. Hän tykkää istuskella ja huudella tuomaan hänelle milloin mitäkin, vaikka yhtä hyvin voisi itse hakea. Välillä hän on oikein ystävällinen ja huomaavainen, mutta välillä passuuttaminen käy hermoille. Helenin kanssa hommat menevät hyvin, kun hän sanoo suoraan mitä tehdään ja miten tehdään. Hän oli vähän huonovointinen, joten meni lepäämään ja minä laitoin lapset päiväunille. Sam nukahti nopeasti sänkyynsä, kun muut taistelivat viimeiseen asti, ettei uni voittaisi. Kun viimeisetkin rauhoittuivat unille, menin auttamaan Susania pyykkien kanssa. Sam heräili muiden kanssa samaan aikaan aikaisemmin kuin yleensä eikä lounas ollut vielä valmista. Olin ottanut frisbeen mukaan ja heittelimme sitä muutaman lapsen kanssa. Menihän se kerran katollekin, mutta tuli onneksi omin avuin alas. Kun Stella haki lautaset sisältä, kiiruhdin hakemaan käsienpesuvettä ja tänään kaikkien kädet tuli pestyä ennen ruokaa - erävoitto! Lounaaksi oli poshoa ja papukastiketta. Monissa projekteissa syödään vain tätä, sillä on halvinta valmistaa. Posho tehdään maissijauhoista ja vedestä, joten ei maistu yhtään miltään, mutta onneksi papukastike tuo jotain makua. Teddy ilmoitti myös tänään ensimmäisenä haluavansa kylpyyn. Vesi oli melko kylmää, sillä aurinko ei ollut lämmittänyt mustaa vesisäiliötä kuten yleensä. Uusi tyttö auttoi minua ja käsitteli lapsia nätisti eikä lyönyt, kuten Stella ja Rachel tekevät. Kylvettäessäni Markia kysyin toimistolla työskentelevältä Cissyltä, miksi pojan toinen jalka on pahasti taipunut polven yläpuolelta. Asentovirhe vaikeuttaa huomattavasti kävelemistä. Cissy ei ollut aivan varma, mutta epäili jalan murtuneen joskus ja luutuneen väärään asentoon. Hän elätteli toiveita, että jalka-asentoa voitaisiin korjata leikkauksella, mutta epäilen sen onnistumista…

Lasten pukeuduttua menin tiskaamaan, sillä Stella ei ollut saanut aamuisia tiskejä loppuun. Ulkokeittiön nurkassa muniaan hautonut kana oli tänään todella äkäinen ja huomasin ensimmäisen munan kuoriutuneen. Pieni valkea tipu kurkisteli äitinsä siiven alta ja piipitti hiljaa, kun kanaemo pörhisteli höyheniään, jos menin liian lähelle. Tiskatessani ulkopuolella kuulin kanan kotkottavan hermostuneesti sisällä ja mennessäni katsomaan Charles mätki kanaemoa mukilla. Kannoin pojan saman tien pihalle keittiöstä ja kielsin menemästä enää keittiöön. Charles yritti selittää jotain, mutta kielimuurista johtuen en ymmärtänyt. Menin katsomaan kanaa uudestaan ja huomasin, että Charlesin leikkiauto oli munien joukossa. En tiedä miten se oli sinne joutunut, mutta en myöskään mennyt sitä äkäisen kanan pesästä hakemaan. Saatuani tiskit tehtyä soitin Hassanin hakemaan ja sanoin kaikille, että tulen seuraavan kerran maanantaina. Lähdimme Kampalaan nostamaan rahaa. Olen luovuttanut Nansanan automaatin kanssa ja päätin mennä suoraan tutulle automaatille, josta olen aikaisemmin saanut nostettua rahaa. Ennen ostoskeskusalueelle pääsyä turvamiehet tarkistivat reppuni. Automaatilla sain taas todeta, ettei siinä ole rahaa! Onneksi samassa rakennuksessa oli useampi automaatti ja seuraava automaatti suostui yhteistyöhön. Ensimmäinen automaatti, josta antoi minun nostaa kerralla enemmän kuin 100 000 shillinkiä, mikä on noin 30€. Samassa rakennuksessa oli myös iso eurooppalaistyylinen supermarketti, joten kävin myös ostoksilla. Hassan odotti minua ostoskeskuksen portilla ja iltapäivän liikenneruuhka oli jo alkanut lähtiessämme takaisin Nansanaan. Hassan pyysi reissusta melko kovan hinnan, koska en ollut muistanut käydä hintaneuvottelua ennen matkaa. Tästä lähtien muistan sopia hinnan etukäteen… Olin ostanut supermarketista ranskalaisia, mitä olin himoinnut jo monta päivää, joten tänään oli vapaailta kokkailusta. Illan ohjelmana on pakkaaminen ja ajoissa nukkumaan meneminen, sillä lähtö on aamulla klo 5.30. Aikainen herätys ei todellakaan haittaa, kun määränpäänä on Murchison falls ja safari! Viikonlopun ohjelmaan ei kuulu tietotekniikka, joten blogi päivittyy kuvien kera reissun jälkeen.