Sadekausi eli ugandan talvi tekee kovasti tuloaan, sillä yöllä satoi kaatamalla ja heräsin metelin lisäksi siihen, että vettä tuli myös minun päälleni. Sänkyni yläpuolella on tuuletusikkuna, josta vesi pääsi sisään ja kasteli ikävästi naaman.

Nyt ymmärrän minkä takia huonekaverini nukkuu pää ovelle päin eikä niin päin kuin minä. Harmi, että virittelin moskiittoverkon jo tukevasti kattoon eli luultavasti saan herätä jatkossakin yöllä sateeseen. Myös Wakisossa oli satanut ja pihamaa oli kovin liejuinen. Menin tiskaamaan ja tiskejä oli paljon vähemmän kuin yleensä, sillä Stella oli tiskannut eilen lounaan jälkeen. Yleensä tiskit pestään vain kerran päivässä. Orpokotiin oli tullut taas uusi tyttö, jonka arvioin olevan noin 10-vuotias. Kukaan ei tiennyt hänen nimeään tai oikeastaan mitään hänestä. Samaliekaan ei ollut tänään paikalla, joten en voinut kysyä häneltä. Tyttö puhui kuitenkin lugandaa ja oli kovin reippaan oloinen. Päivä oli mukavan viileä, vaikka Rebecca valittikin kylmyydestä. Sää oli kuin Suomessa kesällä ja nautin ilmasta, vaikka aamulla bodan kyydissä olikin tullut hieman kylmä. Viileämpi ilma aiheutti mielestäni ylireagointia, sillä Sam hikoili villapaidan kanssa ja Matias oli kääritty tiukkaan kapaloon.

Aamiaisen jälkeen Rehem lähti hienossa mekossa asioille Ruthin kanssa ja olin iloinen, että Rehem sai "vapaapäivän". Hän on ollut töissä orpokodilla neljä vuotta ja ymmärtääkseni ei ole pitänyt ollenkaan lomaa. Susan pesi pyykkiä ja menin auttamaan häntä, sillä ilokseni vessat oli jo pesty tälle aamulle. Positiiviset yllätykset jatkuivat, sillä pian tankkiauto kurvasi pihaan ja täytti vesisäiliöt. Menin etsimään ylimääräisiä saaveja ja astioita, joihin vesiletkuista valuva ylimääräinen vesi saataisiin talteen. Myös lapset ovat aina innoissaan vesiautosta ja yrittävät auttaa etsimään kaikki saavit ja kipot, jotta vettä ei menisi maahan. Veden keräys operaation jälkeen oli päiväunien aika ja levottomat lapset eivät olisi millään malttaneet asettua nukkumaan. Matiaskin huusi nälkäisenä ja syötin hänet. Sam ei ollut ollenkaan väsynyt, sillä oli nukkunut aamulla myöhään ja alkoi itkeä heti, kun jätin hänet muiden kanssa matolle. Jäin sitten Matiaksen kanssa rauhoittelemaan Samia ja lopulta muut lapset nukahtivat. Stella, Rachel ja uusi tyttö menevät hyvin porukassa, mutta välillä meno yltyy riehumiseksi. Jouduin käskemään tytöt pihalle, kun enimmäkseen hankaloittivat pienempien nukahtamista.

Olin ottanut mukaani Suomesta tuodut valokuvat ja näytin niitä Rebecalle ja Helenille, kun viimeksi he eivät olleet paikalla. Pilkkikuvaa katsoessa Helen ihmetteli eivätkö kalat kuole, kun järvet ovat jäässä ja avantokuva ihmetytti myös. Kuvien katselu jäi kuitenkin kesken, koska lounas oli valmista tarjoiltavaksi. Tänään ruokana oli matookea ja maapähkinäkastiketta. Ei lempiruokaani, mutta ihan syötävää. Yritin saada kaikki lapset käsien pesulle, mutta Stella oli jo ehtinyt antaa osalle lautasen eteen. Lounaan jälkeen oli kylpyaika ja lapset olivat todella levottomia varmasti osittain siksi, ettei Rehem ollut paikalla. Vaatteiden etsimiseen meni taas oma aikansa, mutta tällä kertaa löysin lapsille oikeat vaatteet. Tuuli yltyi ja sadepilvet kerääntyivät taivaalle. Susan ja Stella menivät kiireesti keräämään pyykkejä ja minä puolestani pesemään potat ennen kuin niiden sisältö olisi pitkin pihamaata. Kaatosade alkoi yhtäkkiä ja lapset menivät aivan sekaisin. Kaikki saivat mielettömän riehumiskohtauksen, kun joutuivat sisälle. Huuto oli hirveä ja vähän sisustettu kivitalo on melkoinen kaikukoppa. Vettä tuli sisään ovien alta, sillä kynnyksiä ei ole eikä verannan kallistuksista ole tietoakaan. Levitin oveen eteen pyyhkeitä, mutta vettä tuli siitä huolimatta runsaasti sisään. Huuto alkoi käydä mahdottomaksi ja isommat tytöt vain lietsoivat pienempiä. Ikävöin Rehemin auktoriteettia, sillä Susan ei saa lapsia kuriin ja minua eivät ymmärrä tai halua ymmärtää. Leikin pienempien kanssa, jotta pysyisivät poissa jaloista isompien riehuessa. Pikkuhiljaa sade laantui ja Helen tuli ulkokeittiöltä talolle. Hän sai lapset vihdoin rauhoittumaan ja moppasi kuraiseksi menneen lattian. Yhteinen kieli olisi todellakin avuksi, sillä ilman sitä on vaikea järjestää mitään peliä tai leikkiä.

Olin soittanut aiemmin bodakuskille ja alhaalla päivystävä vartija tuli ilmoittamaan, että Hassan odotti minua. Olin iloinen päästessäni lähtemään, sillä korvat soivat kaikesta huudosta ja itkusta. Nostan hattua niille vapaaehtoisille, jotka ovat asuneet orpokodilla lasten kanssa. Toisaalta he eivät ole olleet kahta viikkoa pitempään. Tie oli kovin mutainen ja ylämäet olivat todella haastavia, sillä keskellä tietä meni puro, joka vei maata mukanaan. Pääsin perille guesthouselle kuivana, vaikka huppari olisikin ollut matkalla mukavan lämmin. Tehtyäni ruokaa ja hytistyäni kylmässä suihkussa aurinko alkoi taas paistaa ja menin ulos pyykkäämään. UPA:n kulttuuriryhmän harjoitukset olivat menossa ja muutama poika tuli tarjoamaan apuaan pyykkäyksessä. Alusvaatteet olivat enää jäljellä, joten kieltäydyin kohteliaasti avusta. Otin kohteliaisuutena, kun eräs paikallisista sanoi minun pyykkääväni kuin ugandalainen nainen - Rehem on ollut hyvä opettaja ;) Olen saanut jonkinlaista ihottumaa dekolteelle ja hiusrajaan luultavasti hikoilusta ja pölystä, mutta paikalliset kauhistelevat jonkun ötökän syöneen minua. Tummassa ihossa on todellakin hyvät puolensa, sillä eihän siinä näy mikään pieni ihottuma. Huomenna olisi viimeinen työpäivä tälle viikolle ja sitten pääsen nauttimaan turistielämästä!