Hassan oli jälleen myöhässä ja odottelin häntä hyvän tovin. Kello läheni kymmentä päästyäni viimein projektiin ja lapset olivat tavallista iloisempia minut nähdessään - ilmeisesti luulivat, etten tule ollenkaan. Rehem oli lähtenyt asioille, jonka huomasi kyllä sinne tänne säntäilevistä lapsista. Menin tapani mukaan tiskaamaan ja sen jälkeen pesemään vessat. Vain yksi potta oli jäljellä, sillä kaksi on mennyt rikki ja yksi mystisesti kadonnut. Susanin pyykkiurakka oli loppusuoralla ja menin ripustamaan pyykit kuivumaan - tai lähinnä heittelemään ne puskien päälle. Stella yritti saada lapsia päiväunille, mutta kukaan ei ollut käynyt potalla, minkä seurauksena kaikki valittivat vuoron perään vessahätää. Sam oli jätetty likaisissa vaatteissa itkemään maton reunalla muiden yrittäessä nukkua. Potan kautta vaatteiden vaihto ja sänkyyn, jossa rauhoittuu paremmin. Susan sanoi jäävänsä Samin seuraksi, sillä alkaa itkeä heti, kun huomaa jääneensä yksin. Menin katsomaan eteisestä kuuluvaa itkukuoroa ja sulkiessani huoneen oven alkoi Sam itkeä saman tien. Päiväunista ei tullut kerrassaan yhtään mitään. Aina, kun joku nukahti, viruskaveri sai hänet hetkessä hereille. Päiväunien aika oli selvästi mennyt ohi, sillä itkuhuuto ei loppunut ollenkaan. Totesin, että rauhoittuvat paremmin, kun en ole vieressä vahtimassa. Rebecca oli laittamassa ruokaa ja muita hommia ei ollut, kun Matiaskin nukkui, joten yritin lukea hetken aikaa. Stella yritti saada lapsia hiljaiseksi siinä juuri onnistumatta. Myös Sam huusi sängyssään, mutten viitsinyt mennä häntä rauhoittelemaan, kun Susan oli jo hänen kanssaan. Eilinen ilta hiljaisessa moskeijassa tuntui todella kaukaiselta. Tuon tunnin aikana laskin aika monta kertaa kymmeneen ja toivoin, että olisi jo lounasaika.

Samalie toi minulle liimaa ja sain viimein julisteen seinälle. Yllätyksekseni se oli vielä ehjä, vaikka oli pari päivää odottanut lattialla. Totesin, että Teddyn käsi oli vielä kipeä ja hän varoi sitä paljon. Se ei kuitenkaan ollut turvonnut ja Teddy sai puristettua käden hyvin nyrkkiin. Kerroin Samalielle asiasta ja kysyin olisiko kättä mahdollista näyttää lääkärille. Yllätyksekseni hän sanoi lääkärin tulevan huomenna ja lupasi sanoa Teddyn kädestä. Pyysin tytölle särkylääkettä, mutta tuloksetta. Ensin pitää kuulemma odottaa lääkäriä. Samalie hieroi kättä kipeästä kohdasta tytön kiemurrellessa kivusta. Pyysin häntä lopettamaan, mutta hän sanoi hieromisen ehkäisevän turvotusta. En sitten alkanut väittelemään ja päätin vain viedä tytön takaisin unille. Sanoin myös Markin kädessä olevasta isota näppylästä, joka on myös kovin kipeä ja Samalie lupasi mainita myös siitä. Toivottavasti lääkäri tosiaan tulee huomenna ja tarkastaa lapset. Stellan tullessa hakemaan lautasia menin hakemaan käsienpesuvettä ja katsoin, että kaikki pesee kätensä. Ruuaksi oli tänään riisiä ja hernekeittokastiketta. Suhtauduin ruokaan hieman varauksella, sillä eilinen vatsakramppikohtaus oli vielä muistissa. Se onneksi meni nopeasti ohi, eikä vaivannut enää myöhemmin. Ja tänään sama ei onnekseni toistunut. Sadekuuro yllätti kesken ruokailun ja kiirehdin Susanin kanssa pelastamaan pyykit. Ripustin kosteat vaatteet tyttöjen huoneeseen ja saaneeni sen tehtyä aurinko alkoi taas paistaa.

Lounaan jälkeen kylvetin lapset ja olin pidin huolta, ettei kukan juokse liukkaalla verannalla. Ainakin Teddy käyttäytyi rauhallisesti, vaikka muut olivat melko mahdottomia. Olisin kaivannut apua lasten pitämiseen verannalla ja mennessäni hakemaan sisältä vaatteita huomasin Susanin laittavan Samalien hiuksia kaikessa rauhassa. Otin vaatteet ja lähdin metsästämään jo puoliksi likaisia lapsia. Stellasta ei ollut ainakaan hyötyä hänen juoksennellessa edes takaisin lietsoen levottomuutta. Muutos oli kuitenkin salamannopea, hänen huomatessaan ikkunasta Rehemin kävelen talolle ja ilmoitti kuuluvasti siitä kaikille. Hän alkoi muina miehinä lakaista eteistä niin kuin ei olisi koskaan riehunutkaan. Pukiessani lapsia verannalla Rehem saapui ja kerroin jo kaivanneeni häntä. Lapset istuivat hiirenhiljaa matolla ja Stella sai ilmeisesti palautetta toiminnastaan, sillä kuunteli hiljaa pää painuksissa Rehemin sanoja. Hain lisää kylpyvettä ja katsoin, että myös Shadia peseytyisi. On seurassani vielä kovin ujo, joten autoin häntä, kun peseytyminen ei ottanut onnistuakseen. Toin hänelle myös puhtaat vaatteet, jotka tällä kertaa laitettiin oikein päin päälle. Stella ja Rebecca olivat luuttuamassa taloa, joten menin tekemään tiskit. Rehemin läsnäololla on todella suuri vaikutus. Ennen lounasta olin jo valmis lähtemään takaisin Nansanaan, mutta rauhan laskeutuessa nautin taas työstäni ja ajastani. Saatuani tiskit tehtyä soitin Hassanin hakemaan ja sanoin heipat lapsille. Ajatus viikonlopusta oli oikein rentouttava ja menin toimistolle odottamaan Hassania. Tällä kertaa myös kunnan sosiaalityöntekijä, Timothy oli paikalla ja jouduin varsinaisen ristikuulustelun kohteeksi. Aiheena oli lähinnä parisuhteeni, mutta sain aiheen onneksi kääntymään orpokotiin. Siitä sitten alkoikin adoptio keskustelu, joka keskeytyi Hassanin saapuessa. Illan tavoitteena olisi pyykkien pesu, sillä vaatteet alkavat olla vähissä ja lähden huomenna Kampalaan ja Victoria järven rannalle kahden italialaisen tytön kanssa. Huomen illalla on myös jotkin juhlat, joiden aihetta en tiedä, mutta alkavat kuulemma jo neljältä tässä guesthousella.