Sunnuntaipäivä meni leppoisasti guesthousella. Kävin kävellen kaupassa ja valitsin kuumimman ajan päivästä, joten rauhallisesta kävelylenkistä tuli melko hikinen. Olo oli kuitenkin jo parempaan päin ja illalla lähdimme elokuviin Kampalaan. Menimme Kampalan toisella laidalla olevaan ostoskeskukseen, joka on suosittu valkoisten keskuudessa enkä ihmettele miksi. On hyvin samantapainen kuin eurooppalaiset vastaavat ja tietysti hinnatkin ovat korkeammalla. Tulimme Sebastianin kanssa samalla bodalla, vaikka matkustajia ei saisi uuden lain mukaan olla kuin yksi ja maksaessamme kyytiä poliisi tuli paikalle. Poliisi otti bodan avaimen ja puhui tiukkaan sävyyn kuljettajalle. Lähdimme nopeasti paikalta ja onneksemme poliisi ei kiinnittänyt meihin huomiota. Saimme ylimääräisiä sydämentykytyksiä pelätessämme sakkolappua, mutta selvisimme säikähdyksellä. Katsoimme The wolf of wallstreet ja yllätyin kuinka hyvin pysyin kärryillä, kun kyseessä oli alkuperäisversio. Ehkä englannista on siis jotain jäänyt päähän… Leffa oli alkanut etuajassa, mutta emme myöhästyneet kuin muutaman minuutin. Kylmä sali oli melkein tyhjä, sillä meidän lisäksi oli vain neljä ihmistä. Onneksi olin ottanut neuleen ja huivin mukaan, sillä ilman olisin kyllä jäätynyt. Kolmetuntista elokuvaa katsoessani unohdin olevani Afrikassa, vaikka välillä kuvan laatu oli melko huono ja epäilimme filmin olevan piraattiversio. Elokuvan päätyttyä kävimme syömässä, jonka jälkeen palasimme takaisin Nansanaan. Sähköt olivat taas poikki. Tuntuu, että katkokset vain yleistyvät koko ajan…

Hassan oli maanantaiseen tapaan etuajassa ja olin ensimmäinen, joka lähti projektiinsa. Daniel oli sanonut minulle edellisellä viikolla, että projektini puoliväli evaluaatio pidetään kymmeneltä. Kymmeneen asti leikin lasten kanssa ja kävin välillä tarkistamassa josko Danielia tai Clairea näkyisi toimistolla. Kun puoli yhdeltätoista ketään ei näkynyt ja Daniel ei vastannut puhelimeen, menin tiskaamaan. Kellon näyttäessä puoli kaksitoista Susan huikkasi Danielin tulleen ja lähdin toimistolle. Claire oli odottanut siellä kymmenestä asti, mutta en ollut huomannut hänen tuloaan. Ei sinänsä haitannut, sillä emme voineet aloittaa ilman Danielia. Claire jakoi minulle ja Danielille monistenipun, jossa oli kysymyksiä projektista ja yleisistä asioista. Kaavakkeet olivat erilaiset vapaaehtoiselle ja projektin vetäjälle ja vastattuamme kävimme pintapuolin kysymyksiä läpi. Minun on vaikea uskoa, että projekti on jo puolessa välissä - aika menee turhankin nopeaan! Palaute oli puolin ja toisin positiivista ja minun kehuttiin olevan sitoutunut projektiini. Kaikki ei ota projektiaan niin päivän päälle, mutta itse en voisi kuvitella jääväni muuten vain guesthouselle päiväksi. Daniel pahoitteli olleensa kovin kiireinen, mutta ei ollut unohtanut lupaamaansa henkilökunnan kokousta, jossa voitaisiin käydä minun huomioimiani asioita läpi. Onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa, mutta olen hieman pessimistinen kokouksen suhteen. Kysyin myös perhekäynneistä ja näillä puheilla reissu olisi jo ennen pääsiäistä. Siihenkään on kuitenkin vaikea uskoa, mutta pääasia, että reissu onnistuisi ennen minun lähtöäni. Clairen täytyi kiirehtiä toiseen tapaamiseen ja minäkin lähdin ylös jatkamaan hommia.

Helen oli pessyt loput tiskit ja mennessäni auttamaan Susania pyykkien kanssa alkoi sataa. Vettä tuli taas todella rankasti niin kuin yleensä. Samillekin oli löytynyt vaippoja ja vaihdettuani puhtaan leikin pojan kanssa muiden vielä nukkuessa. Viikonlopun aikana jalat ovat taas vahvistuneet ja elättelen toiveita, että näkisin pojan kävelevän vielä ennen lähtöäni. Rehem, Rebecca ja Stella olivat palanneet puutarhalta muiden työmiesten kanssa juuri sopivasti lounasaikaan. Lounaan jälkeen etsin lapsille puhtaat vaatteet valmiiksi ja kylvetin heidät. Kylpyvetenä oli sadevettä ja voin sanoa, että oli melko raikasta. Kastuin itsekin ihan kiitettävästi ja ripustettuani pyykit kuivumaan soitin Hassanin hakemaan. Luulin jo selättäneeni flunssan, mutta kurkkukipu ilmoittelee uudestaan tulostaan. Voisi auttaa, jos muistaisi pukeutua kunnolla bodamatkoille… Illaksi ei ole ihmeempiä suunnitelmia, mutta huomenna viimeistään taas Kampalaan, kun menen hakemaan housuni räätäliltä.