Eilen illalla herkuttelimme banaanikakulla, kun Anna oli innostunut leipomaan. Kirjoitin reseptin ylös, jos joku päivä vaikka itse saisin kakun aikaiseksi. Kaasu-uunin käyttö tosin vähän mietityttää, kun yksi tyttö poltti kulmakarvansa uunia sytyttäessä. Uuni on kuulemma korjattu sen jälkeen, mutta uskallan hieman epäillä ugandalaista korjausta. Ilta meni muuten oikein leppoisasti, vaikka viestiliikenne Suomeen on viime aikoina takkuillut melkoisesti. Aamu tuli taas nopeasti ja kovin olisi nukuttanut pidempäänkin. Hassan oli vaihteeksi myöhässä ja viihdytin itseäni lukemalla odotellessani. Projektissa oli taas iloinen vastaanotto, kun lapset juoksivat vastaan. Ihana tapa aloittaa päivä! Susan aloitteli pyykkien kanssa ja menin hänen avukseen. Hän oli palannut eilen illalla lääkärikäynniltään, jonka syytä en tiedä, mutta sanoi olevansa kunnossa. Sen sijaan Iren oli edelleen kipeänä ja päänsärky oli muuttunut vatsakivuksi eikä hän kyennyt muuta kuin lepäilemään. Saatuamme pyykit pestyä ja kuivumaan pidimme teetauon samalla, kun veimme Samin päiväunille. Irenen olo vaan paheni ja Paddy tuli katsomaan hänen vointiaan. Eipä tilanne mihinkään edennyt, kun Paddy sanoi, että Irenen täytyy pyytää Danielilta lupa lähteäkseen lääkäriin. Ihme vetkuttelua ja toisekseen Daniel sanoi juttelevansa Irenen kanssa vasta lounaan jälkeen. Iren lähti omaan huoneeseensa lepäämään ja odottamaan Danielin lupaa. Menin katsomaan mitä lomalaiset puuhaavat ja kyselin uudestaan heidän lomatoiveistaan. Harmillisesti toiveita on hankala toteuttaa, mutta ainakin yksi toive on toteuttamiskelpoinen, kun lapset sanoivat haluavansa mennä pelaamaan jalkapalloa. Orpokodilla se ei oikein onnistu, kun talo on jyrkässä rinteessä, mutta lapset kertoivat jalkapallokentän olevan kävelymatkan päässä. Lähdin saman tien kysymään Danielilta lupaa hankkeeseen. Danielilla ei ollut mitään ideaa vastaan ja sovimme retken huomiselle iltapäivälle. Sain tehtäväkseni kerätä mukaan lähtevien nimet ja palauttaa listan hänelle. Suurin osa innostui ajatuksesta ja kirjoitti nimensä listaan.

Odottavan aika on pitkä, mutta tulihan se lounasaikakin lopulta. Käsienpesun jälkeen sain todeta, että ruuaksi oli taas poshoa ja papuja. Ruokavalikoima on parin viikon aikana kaventunut kahteen ruokalajiin. Ilmeisesti muiden raaka-aineiden saamista saadaan odottaa sadonkorjuuseen asti. Lounaan jälkeen kylvetin lapset ja Leticia tuli kaveriksi pukemaan heidät. Kävin pesemässä potat ja onnekseni vessojen siisteydestä lomalaiset ovat edelleenkin pitäneet huolta. Iltapäivä meni korttia pelatessa, kun opetin lapset pelaamaan Hullukuriset perheet nimistä peliä. Suomalaisten nimien ääntäminen toi peliin haastavuutta ja loi alkuun pieniä sekaannuksia. Nopeasti kuitenkin oppivat ja peli alkoi sujua. Jätin kortit lapsille lähtiessäni ja pienimmät eivät olisi meinanneet päästää minua lähtemään ollenkaan. Halien ja monien vilkutusten jälkeen pääsin matkaan. Nautin vapaista illoista, kun ei tarvitse kaivaa koulukirjoja ja murehtia tenteistä. Vielä muutama kuukausi vapautta ennen kuin hautaudun taas opiskelun ihmeelliseen maailmaan. Kyllä vuosi vaan menee nopeasti, vaikka ajattelin, että ehdin alkaa kaivata opiskelua :DH