Sunnuntai-iltana safarilla kanssani olleet tanskalaiset tulivat yllätyskäynnille. Olivat viettäneet päivän Nansanassa ja heitä kierrättänyt paikallinen toi heidät seuraamaan kulttuuriryhmän harjoituksia. Olivat hieman myöhässä, sillä treenit olivat jo siltä iltaa ohi. Oli todella kiva nähdä ja esittelin heille paikkoja, jonka jälkeen lähdin heidän kanssaan syömään. Menimme Ivory-hotellin ravintolaan ja ilta vierähtikin siellä kuulumisia vaihtaessa ja ensi viikonloppua suunnitellessa. He lähtivät matatulla kohti Kampalaa ja minä otin bodan takaisin guesthouselle. Illalla oli jälleen hyvästien aika, kun Clelia ja Valentina, loput neljästä italialaisesta lähtivät puolen yön aikoihin. Yöllä satoi taas rankasti, mutta muuten nukutti hyvin. Maanantaiaamuna sain taas odotella Hassania ja soitin hänelle hieman yhdeksän jälkeen, kun häntä ei kuulunut. Viikonlopun jälkeen on kiva palata projektiin, kun on aina niin lämmin vastaanotto. Tervehdittyäni kaikkia huomasin uuden lapsen, joka oli Ruthin ja Danielin kaksivuotias tytär. Toisinaan hän on päivähoidossa orpokodilla ja meneekin hyvin muiden mukana. Rehem oli ehtinyt tehdä suurimman osan tiskeistä, mutta menin pesemään loput, sillä Rehem lähti toimistolle kahden projektiin kuuluvan tytön kanssa, jotka olivat viikonlopun auttamassa. Saatuani tiskit viimeisteltyä menin katsomaan, missä kunnossa vessat olivat viikonlopun jäljiltä. Yllätys ei ollut kovin positiivinen ja siivousta vaikeutti taas kortilla oleva vesi. Seuraavaksi menin auttamaan Susania pyykkien kanssa, joita oli tavallista vähemmän. Rehem oli laittamassa lapsia nukkumaan ja pyydystin potalla käyneet lapset pesua varten. Susan oli kylvettänyt Samin aikaisemmin ja vein hänet sänkyynsä nukkumaan. Ei olisi millään malttanut nukahtaa, kun vahti koko ajan, etten lähde minnekään. Viimein uni voitti ja jätin pojan nukkumaan.

En ollut nähnyt vielä Matiasta ja löysin hänet sängystään yltä päältä kakassa. Hänellä ei ole pidetty vaippoja, kun ihottuma meni niin pahaksi, joten sotkua riittää. Kylvetin hänet, jonka jälkeen Susan sanoi syöttävänsä pojan. Yritin keksiä jotain tekemistä, mutta tuloksetta. Rehem, Stella ja Shadia olivat taas kuokkimassa ruohoa, johon en halunnut osallistua sen järjettömyyden takia. Rebecca ja Helen, joka oli viimein palannut, laittoivat ruokaa eivätkä tarvinneet apua. Menin taas sisälle ja Sam olikin jo herännyt. Saatuani pojalle kuivat vaatteet istuimme yhdessä sohville lukemaan. On saanut paljon voimaa jalkoihin, sillä saa kylvettäessä varsinaisia itkupotkukohtauksia ja jaksaa seisoa jo pidempiä aikoja. Helenin tullessa hakemaan lautasia vein Samin muiden luokse ulos ja hain käsienpesuveden. Lounaaksi oli poshoa ja papukastiketta ja tällä kertaa selvisin ilman vatsaongelmia. Pian lounaan jälkeen olikin kylpyaika. Minä kylvetin lapset ja Susan hoiti rasvaamisen sekä pukemisen. Kävin pesemässä potat uudemman kerran ja toivottavasti joku huolehtisi niistä myös illalla. Jostain oli löytynyt ei uskonnollinen satukirja, jota luin lapsille. Samaan aikaan Ruth, Daniel ja kaksi amerikkalaista vierasta tulivat talolle. Äiti ja poika ovat Ruthin ystäviä ja ovat tulleet Ugandaan kahdeksi viikoksi. Äiti, jonka nimeä en millään muista, on käynyt orpokodilla viisi vuotta sitten ja tuli nyt aikuisen poikansa Justinin kanssa. He majoittuvat orpokodilla torstaihin saakka, jonka jälkeen tapaavat muita tuttaviaan. Kiva saada uusia ihmisiä talolle ja jospa yhdessä keksisimme joitain aktiviteetteja lapsille. En kyllä tiedä ovatko suunnitelleet jotain muuta ohjelmaa päiviin, mutta sen näkee tämän viikon aikana. Kokousta henkilökunnan kanssa ei siis tänään pidetty, kun Daniel oli kiireinen vieraiden kanssa. Toivottavasti kokous kuitenkin pidetään pikapuoliin… Hassan odotteli minua jo alhaalla, kun olin jäänyt juttelemaan vieraiden kanssa. Matka menee nykyään paljon joutuisammin, kun suurin osa hidasteista on poistettu kadulta. Melkoisen turhaa työtä taas, kun ensin nähdään hirveä vaiva hidasteiden rakentamiseen ja sitten ne jo kuokitaankin pois. Hassan vei minut supermarketille ja jännityksellä odotin löytyisikö tällä kertaa jogurttia. Ja olihan sitä! Kyllä täällä oppii ainakin nauttimaan pienistä asioista ;) Kävellessäni guesthouselle ostin matkalta vihanneksia ja hedelmiä. Tänään ollaan näillä näkymin lähdössä illalla Kampalaan kuuntelemaan Jam sessiota teatterille kahden viikon tauon jälkeen.