Yöunet jäivät todella katkonaisiksi, kun osa porukasta istuskeli verannalla pitkälle aamuyöhön kuunnellen musiikkia. Olin myös unohtanut laittaa herätyksen, joten heräsin puoli yhdeksältä jokseenkin paniikissa. Sängystä pääsin ennätysvauhtia ylös ja syödessäni aamupalaa Cissy sanoi Hassanin odottavan ukona. Niin minun tuuria! Silloin, kun on itse myöhässä niin tietysti Hassan on ajoissa… Söin aamiaisen pikaisesti loppuun eikä Hassan joutunut lopulta odottamaan kauaa. Päästyäni projektiin Rebecca oli tiskaamassa ja menin päästämään hänet ruuanlaittoon. Tiskien jälkeen oli vuorossa vessojen siivous ja toivottavasti loppuviikolla joku muu siivoaa ne, sillä en halua edes kuvitella millaisessa kunnossa ovat muuten maanantaina. Susan aloitteli pyykkäämistä ja menin auttamaan häntä. Normaalisti pyykit on tehty puoleen päivään mennessä, kun nyt vasta pääsimme aloittamaan. Susan oli odotellut pitkään, että yksi työmiehistä kantaisi veden säiliöltä pyykkipaikalle. Saatuamme pyykit tehtyä lapset heräsivät päiväunilta ja kiikutin heille saman tien käsienpesuveden. Tänään lounaana oli matookea ja maapähkinäkastiketta. Vaikka annokseni on selvästi pienempi kuin muilla, en silti jaksanut syödä kaikkea. Väsymys alkoi myös painaa entistä enemmän, kun istui hetkeksi aloilleen. Saatuani itseni jälleen liikenteeseen lähdin hakemaan kylpyvettä. Odotellessani kanisterin täyttymistä kävin katsomassa kuinka tiput voivat. Olivat kasvaneet jo melkoisesti ja saa nähdä minkä ikäisinä pääsevät pihamaalle muiden kanojen joukkoon.

Kylpy sujui oikein rauhallisesti - luultavasti siksi, että Rehem lakaisi pihaa samaan aikaan. Olin etsinyt lapsille vaatteet etukäteen ja pukeutuminen sujui ilman kinasteluja. Rasvatessani lapsia Mark kävi kierroksilla, joten Rehem komensi hänet keittiöön jäähylle. Saatuani kaikki hoidettua menin pesemään vielä vessat kertaalleen. Susan lepäili sisällä ja Rehem tiskasi Helenin kanssa. Istuskelin lasten kanssa pihalla, kun Rebecca toi kaikille mukilliset velliä. Ihmettelin hieman ajoitusta, sillä lounas oli juuri syöty ja velliä on yleensä aamulla. Kaikki kuitenkin joivat mukinsa tyhjiksi. Selitin Helenille ja Susanille, että tulen seuraavan kerran maanantaina ja toivottavasti tulin ymmärretyksi. Menin odottamaan Hassania toimistolle ja sanoin heillekin lähteväni loppuviikoksi reissuun. Samalieta ei näkynyt ja sain kuulla hänen irtisanoutuneen, koska hänellä oli jotain ongelmia johtajan kanssa. Todella harmi juttu, sillä Samalien kanssa tulin parhaiten juttuun. Hän oli minua vain vuotta vanhempi ja puhui englantia selkeästi. Muilla on vahva aksentti, jota on vaikea ymmärtää. Kaikki harmittelivat Samalien lähtöä ja toivon, että hän muuttaisi vielä mielensä. Odottelin Hassania yli puoli tuntia ja viimein hänen tulleessaan hän kertoi renkaan puhjenneen - taas!

Cissy kertoi eilen illalla uudesta laista, joka oli esitelty uutisissa. Sen mukaan tästä päivästä eteenpäin bodan kyydissä saa olla vain yksi matkustaja. Jos matkustajia on enemmän, poliisi sakottaa 200 000 shillinkiä tai vaihtoehtoisesti kaksi vuotta vankilaa. Melko ankarat rangaistukset, mutta silti ajaessamme kohti Nansanaa näin matkalla bodia, jossa oli kaksi matkustajaa sekä yhden bodan, jossa oli kuljettajan lisäksi kolme pientä lasta. Muutosta oli kuitenkin havaittavissa, sillä useimmissa bodissa oli vain yksi matkustaja. Laki ei saanut guesthousella kannatusta, sillä matkustamisesta tulee nyt kalliimpaa, kun kyytiä ei voi enää jakaa. Lain tarkoituksena on onnettomuuksien vähentäminen, mutta samalla bodakuskit tienaavat enemmän. Ruandassa on sama laki, mutta siellä bodat ovat suunniteltu niin, ettei kyydissä voi istua kerralla kuin yksi matkustaja. Nähtäväksi jää kuinka lakimuutos käytännössä toteutuu. Illan ohjelmassa on pakkaamista ja huomenna olisi kuudelta lähtö kohti läntistä Ugandaa aivan Kongon rajalle. Ihanaa päästä reissuun ja tällä kertaa tutussa porukassa. Viidakko ja vuorigorillat kutsuvat, joten blogia päivittelen seuraavan kerran taas yhtä kokemusta rikkaampana!