Aamua varjostivat ikävät uutiset, sillä yön aikana toimiston läppäri oli kadonnut olohuoneen pöydältä. Sofia oli lainannut sitä illalla ja jättänyt sen yöksi pöydälle. Muuta vaihtoehtoa ei keksitty kuin että joku on yön aikana käynyt sen varastamassa. Ovi oli kyllä lukittu munalukolla kuten kuuluukin, mutta ilmeisesti joskus kadonneet avaimet ovat joutuneet vääriin käsiin. Toivottavasti ostavat uuden lukon pian, mutta taidan jatkossa lukita oman huoneeni myös yöksi… Hassan tuli ajoissa ja lähdimme projektiin tällä kertaa auringon paistaessa. Projektissa olikin uusia kasvoja: toissapäivänä oli tullut viisivuotias tyttö, jota en eilen nähnyt, koska Iren oli lähtenyt heti aamusta hänen kanssaan lääkäriin. Tyttö ei todellakaan näyttänyt viisivuotiaalta ja hänellä on jonkinlainen hermovaurio, sillä hän ei pysty istumaan taikka seisomaan. Hän pystyy liikuttamaan jalkojaan, mutta ne ovat todella heikot. Tyttö siis käytännössä makaa koko ajan, ellei joku pidä häntä sylissä, mitä ei täällä kovin usein tapahdu. Tyttö ei myöskään puhu, minkä vuoksi lääkäri epäili vauriota aivoissa. Tällä tytöllä ei todellakaan ole valoisa tulevaisuus edessä, sillä lääkärit eivät usko hänen kävelevän koskaan. Eilen oli tullut myös toinen tyttö, joka on arviolta kahdeksan kuukauden ikäinen, ja hän näyttää terveeltä sekä normaalisti kehittyneeltä. Kummankaan tytön nimestä ei ole tietoa, mutta ehkä saavat nimet vielä ennen kuin lähden… Sam näyttää todella hyvävointiselta ja terveeltä, kun on toisenlaista vertailukohtaa.

Aloitimme päivän pyykeillä, vaikka pesupaikasta oli taas toimiston kanssa pientä käden vääntöä. Olin eilen kysynyt Ruthilta matkamuistoista, joita lapset tekevät myyntiin, sillä ajattelin tukea hieman projektia. Rehem lähti näyttämään minulle tavaroita ja varastolla vierähtikin tovi, sillä erilaisia tavaroita oli vaikka kuinka paljon ja ne oli pakattu melko hankalasti isoihin laukkuihin. En tiedä miten tuotteita markkinoidaan muuten kuin nettisivuilla, mutta esillepanoa voisi ainakin hieman parantaa. Rehem ei tiennyt hinnoista, joten valitsin mieluisat tavarat, ja kysyn hinnat Ruthilta, kunhan hän tulee. Susan pesi edelleen pyykkejä, kun tulin varastolta, joten menin auttamaan häntä. Vein tavarat hänen huoneeseen, sillä Ruth ei ollut toimistolla. Sam konttasi minua käytävässä vastaan, sillä hän nukkuu nykyään muiden lasten kanssa, sillä kaksoset ja uusi tyttö nukkuvat Susanin huoneessa. Poika oli kiivennyt alas sängystä, sillä hän ei nuku enää pinnasängyssä. Vaihdoin pojalle kuivat housut ja annoin Shadialle tehtäväksi leikkiä hänen kanssaan. Yöllä oli satanut taas reippaasti, joten vesisäiliö ei ollut enää tyhjä ja pääsin taas veden kantoon. Laitoin myös eiliseltä jääneet kosteat vaatteet kuivumaan siinä toivossa, että pilvettömältä taivaalta paistava aurinko tekisi tehtävänsä. Saimme homman valmiiksi juuri ennen lounasta ja komensin lapset käsienpesun kautta syömään. Lounaaksi oli matookea maapähkinäkastikkeella ja toivottavasti tämä oli viimeinen kerta, kun syön matookea. Eikä tule ikävä.

Syönnin jälkeen oli kylvyn aika ja lapsia olikin nyt jo jonoksi asti. Oli pieniä vaikeuksia pysyä laskuissa, mutta kaikki tuli lopulta pestyä. Uuden tytön peseminen oli hankalaa, koska häntä ei voi laittaa istumaan ja ison tytön kannatteleminen ja peseminen samaan aikaan on haastavaa. Shadia oli apuna, mutta hän ei jaksanut pitää tyttöä kauaa pystyssä. Rehem ja Iren etsivät lapsille vaatteet, minkä jälkeen lapset saivat jäädä sisälle leikkimään. Iren leikitti pienimpiä ja minä jatkoin Jessican kanssa ristipistotyötä, jonka viime viikolla aloitimme. Saa nähdä saadaanko perhosta valmiiksi, mutta ilman ohjausta työ ei oikein suju. Olin pyytänyt Hassania tulemaan kolmelta, mutta yllättäen häntä ei näkynyt. Soitin hänelle heti kolmen jälkeen ja pian hän ajoikin jo pihaan - esitystä! Olin menossa Kampalaan ja tällä kertaa pääsimme jopa hinnassakin sovintoon. Hassan ajoi minut postitoimistolle ja onneksi reitti on käynyt tässä kolmen kuukauden aikana tutuksi niin pystyin neuvomaan häntä. Postilokero oli tyhjä, mutta päätin mennä vielä pakettitiskiltä kysymään onko minulle tullut mitään. En oikein luota Ugandan postiin ja kas kummaa, kun koneelta paljastui, että minulle oli tullut paketti! Pakettilappu oli siis jossain vaiheessa mennyt hukkaan, mutta sain paketin henkkareita näyttämällä. Postista jatkoin matkaa kadun toisella puolella olevaan Orangen liikkeeseen päivittämään Internetiä, sillä jotenkin huvennut tässä viikon aikana… Matka jatkuin automaatin kautta kirpparille, jossa oli tänään alennusmyynti ja tein pienet ostokset. Haahuilin hetken ympäriinsä ja ostin kadulta vihanneksia. Lopulta sain taas tarpeekseni ruuhkaisesta ja meluisasta Kampalasta ja otin bodan Nansanaan. Ja sain jopa tingattua hinnan alemmaksi kuin ennen, mikä oli melko yllättävää. Loput ostokset tein kotikadun päästä ja päästyäni kotiin söin ostamani mangon isompaan nälkään. Kuumuus oli vienyt voimat ja nestehukkakin taisi hieman vaivata, mutta saamani paketti piristi kyllä oloa huomattavasti! Suihkun jälkeen oli vuorossa ruuanlaitto ja ensimmäistä kertaa keitin perunoita, kun löysin niitä jopa Kampalasta. Eikä ole keitetyt perunat ennen maistuneet niin hyvältä! Lisäkkeetkin koostuivat kasviksista eikä lihaa ole edes ikävä ;) Illan ohjelmassa olisi kortin peluuta ja jospa tällä kertaa pelionneni kääntyisi…