Tiistaiaamu meni melkoisessa horroksessa, kun uni velkaa on kerääntynyt reissun jäljiltä. Projektiin päästyäni autoin ensimmäiseksi Heleniä talon moppauksessa, jonka jälkeen menin tiskaamaan Stella apunani. Hän on alkanut puhumaan enemmän englantia ja on saatu jopa pieni keskustelu aikaiseksi. Tiskauksen jälkeen oli jälleen vuorossa vessojen pesu ja enää ei ole kuin yksi ehjä potta jäljellä. Eikä yllättänyt, kun viemärit olivat tyttöjen puolelta vieläkin tukossa. Kun toistamiseen mainitsin asiasta Danielille, hän soitti saman tien jollekin työmiehelle. En kyllä ole yhtään vakuuttunut, että asian eteen silti tapahtuu mitään ainakaan tällä viikolla. Pienimmät olivat menneet päiväunille ja istahdin itsekin hetkeksi alas, niin kuin Ruth oli minua kehottanut. Hetken aikaa lueskeltuani Susan tuli pyytämään apuani pyykkien kanssa ja menin ripustamaan ne kuivumaan. Pian lapsetkin heräilivät ja käsienpesun jälkeen oli lounasaika. Ruuaksi oli poshoa ja papuja, mutta minulle ja vieraille tarjottiin tänään riisiä, perunoita ja kaalia. Oli kyllä todennäköisesti parhaimman makuista riisiä, mitä olen syönyt eikä joukossa ollut perunakaan ollut hullumpaa. Normaalien rutiinien mukaan oli kylvyn aika. Justin on ottanut selkeäksi lempparikseen Hanifan ja löysinkin hänet heidän huoneestaan. Tuntuu hieman epäreilulta muita lapsia kohtaan, kun yksi saa kaiken huomion. Ei sillä Hanifa on kyllä kovin vastustamaton persoona.

On ollut paljon hiljaisempaa, kun Lyneten isä haki tyttönsä kotiin viime torstaina. Lyneten äiti ei halunnut huolehtia lapsestaan ja isäehdokkaita oli useampia. Vuoden odottelun jälkeen DNA-testin tulos oli kuitenkin tullut ja oikea isä varmistunut. On kyllä mukava, kun lapset pääsevät oman perheen luokse. Kuulin myös, että Christan adoptioprosessi on menossa parhaillaan. Perhe on jenkeistä ja näillä näkymin saavat kesäkuussa noutaa tytön kotiin. Ihania uutisia tuolle pienelle suloiselle tytölle, jolla on valoisa tulevaisuus edessä. Toivottavasti adoptioprosessi sujuu ongelmitta eikä tule viivästyksiä. Lisää perheuutisia oli toimiston puolelta, kun Cissy sai poikavauvan viime viikon maanantaina ja hän oli töissä vielä edellisenä perjantaina. Nämä ihmiset ovat todellakin omistautuneet työllensä! Lähdin iloisilla mielin takaisin Nansanaan kevyen päivän jälkeen. Blogin kirjoittamisessa vierähti monta tuntia, jonka jälkeen en jaksanut enää päivittää tekstejä nettiin. Tuhosimme lopun kakun cake partyjen merkeissä ja tuli hetkellinen sokeriyliannostus, kun olen huomattavasti vähentänyt makean syöntiä täällä ollessa. Yllättäen unta sai odotella kauan…