Aamulla projektiin saapuessani tapasin uuden asukkaan, Stellan, joka on noin 13-vuotias tyttö. Hänet oli löydetty kadulta etsimästä äitiään ja poliisi toimitti tytön orpokotiin - aivan samanlainen tarina kuin Allenilla. Myös hänen vanhempiaan etsitään parhaillaan. Stella ei puhu juurikaan englantia, vain muutamia sanoja, joten ilmeisesti hän ei ole ollut koulussa. Tervehdittyäni lapsia menin tiskaamaan Rehemin ollessa vielä joka maanantaisilla ruokaostoksilla. Kanat alkavat olla turhan tuttavallisia, sillä tulevat etsimään syötävää tiskien keskeltä ja yrittävät juoda pesuvettä. Puolet ajasta menee niiden hätistelyyn ja säikähtäessään melkein vievät puhtaat astiat mennessään. Helen saapui pian ja meni auttamaan Rebeccaa keittiöön. Aamiainen oli tänään myöhässä ja kaikille ei riittänyt velliä, joten vain pienimmille tarjoiltiin. Muut saivat tyytyä leipään ja etenkin Charles oli surullinen köyhästä aamiaisesta. Rehem tuli keittiöstä löytämieni kirjainten ja numeroiden kanssa ulos ja alkoi laulattaa lapsia. Erittäin tarttuvia loruja, jotka jäivät päähän koko loppu päiväksi. Kello läheni jo puolta päivää, joten matka oli vessan kautta päiväunille. Osa lapsista sai kuitenkin vielä keitettyjä kananmunia, vaikka minulle sanottiin, että aamiaiseksi ei ole muuta. Olisi todella kätevää osata lugandaa, sillä vain harvat asiat sanotaan englanniksi ja yleensä joudun kysymään mistä on kyse. Poikkeuksellisesti Sam vasta heräili ja sainkin mennä kylvettämään hänet saman tien. Hänelle ei ollut enää aamiaista jäljellä, joten otin hieman Matiaksen termospullosta maitoa, johon sekoitin jonkinsortin lisäravinne jauhetta. Nälkä oli hirmuinen ja hyvin maistui. Sam jaksaa seisoa tuettuna vain hetken, joten jumppailimme vähän jalkoja. Käsissä alkaa olla voimaa, mutta jalat ovat todella heikot ja jäykät. Polkupyöräliikkeitä tehdessä sain nähdä ensimmäisen hymyn! Yleensä Sam on kovin huolestuneen näköinen, mutta tänään hän ensimmäistä kertaa näytti iloiselta. Eihän siinä voinut itsekään kuin hymyillä. Vein hänet potalle ja pitäessäni seuraa yritin opettaa Kakandia pelaamaan ristinollaa. Ilman yhteistä kieltä se oli hankalaa eikä oikein onnistunut, mutta yritys oli kova.

Pienten herättyä päiväunilta näytin Suomesta tuomiani valokuvia. Etenkin Stella oli todella kiinnostunut ja ymmärsi yllättävän hyvin kertoessani kuvista. Lapset toistivat yhteen ääneen sanojani, kun nimesin kuvissa olevia eläimiä ja vuodenaikoja. Etenkin ratsastuskuva nauratti paljon! Rebecca oli kiireinen lounaan kanssa, joten lupasin näyttää hänelle kuvia myöhemmin. Lounaaksi oli poshoa ja papukastiketta sekä pala makeaa perunaa. Matiaskin heräili ja menin syöttämään hänet. Tänään hän on ollut ilman vaippaa ja ihottuma ei näytä yhtä pahalta, vaikka pyykkiä tuleekin enemmän. Samalie tuli yhdessä Susanin kanssa näyttämään Susanille hänen huoneensa. Susan on uusi työntekijä, joka on tullut Rehemin avuksi vastaamaan lapsista ja kotitöistä. Olin ymmärtänyt, että Helen on uusi työntekijä, mutta Helen onkin entinen asukas, joka on valmistunut koulusta ja tullut auttamaan kolmeksi kuukaudeksi. Käytäntönä on, että koulun päättymisen jälkeen nuoret ovat kolmen kuukauden ajan auttamassa orpokodilla, jonka jälkeen etsivät oman työpaikan. Olinkin vähän hämmentynyt kuka on kuka, mutta onneksi Samalie selitti tilanteen. Hänen englantiansa myös ymmärrän parhaiten. Toivon vain, että meille kaikille riittää tekemistä, mutta ilmeisesti uusia lapsia on tulossa. Hitaan aamupäivän jälkeen iltapäivä meni nopeasti, ja vuorossa oli lasten kylvetys. Pestyäni lapset Susan ja Stella rasvasivat heidät ja Rebecca toi vaatteet. Rehem ei ollut tyytyväinen, kun olin ottanut Samille yhden Matiaksen bodyista ja pyysi, että jatkossa kysyisin Rebecalta vaatteista. On mahdoton tietää mikä on kenenkin vaatekappale, kun kaikki ovat yhdessä läjässä ja suurin osa on Matiaksen. Lajittelimme Rebecan kanssa vaatteita ja veimme Matiaksen vaatteet sekä pyyhkeet Rehemin huoneeseen, jossa oli jo valtava kasa vauvan vaatteita. Samille löytyi vain muutama hassu vaatekappale ja nämä kaikki oli Matiaksen. Kysyin eikö isompia voisi antaa Samille, mutta ideani ei saanut kannatusta. En todellakaan ymmärrä, miksei vaatteita voi jakaa tasaisesti.

Soitin bodakuskin hakemaan ja menin ulos odottamaan. Lapset lauloivat yhdessä Rehemin kanssa ja Sam oli saanut uuden ystävän, sillä istui tyytyväisenä Susanin sylissä. Rehemillä on uskomaton lauluääni ja etenkin lasten laulaessa: "We got another hope, we are living in another hope" oli kaunista kuultavaa. Oli ihana nähdä, kun Rehem touhusi lasten kanssa. En tiedä johtuiko siitä, kun oli uusia ihmisiä paikalla ja halusi antaa hyvän ensivaikutelma vai eikö hänellä tähän mennessä ole ollut aikaa leikkeihin. Niin tai näin pääasia, että lapset viihtyvät. Samalie lähti samalla bodalla kanssani Nansanaan, vaikka muu toimiston väki painotti hänelle, ettei kello ollut vielä viittä. Kaksikymmentä minuuttia ei luulisi maata kaatavan, sillä työtahti on muutenkin kovin verkkainen. Sovimme Danielin kanssa tekevämme sopimukset huomenna, joten toivottavasti saamme juteltua myös tekemistäni huomioista. Illalla lähdemme maanantaille tyypilliseen tapaan Kampalaan kuuntelemaan reggaeta, joten taidan mennä jonottamaan suihkuvuoroa! Ja blogikuvassa tänään Another hope -projektin visio ja missio.