Olen melkein päässyt torkuttamisesta eroon, mutta tänä aamuna oli saatava viisi minuuttia lisäaikaa. Ja kiirehän siinä tuli, koska Hassan korjasi eiliset myöhästymiset olemalla tänään etuajassa. Ihana logiikka… Projektissa minulla oli pieniä käynnistymisvaikeuksia, sillä tytöt olivat hoitaneet jo tiskit ja Susan oli mennyt aamusta lääkäriin. Rebeccakaan ei keksinyt minulle tekemistä, joten menin leikkimään lasten kanssa sisälle. Emme kuitenkaan ehtineet kauaa leikkiä, kun yksi tytöistä tuli komentamaan lapset päiväunille. Välillä menevät päiväunille jo kymmeneltä ja joinain päivinä vasta yhdentoista jälkeen, minkä vuoksi minun on vaikea pysyä kärryillä milloin lasten tulisi mennä nukkumaan. Kun olin saanut Samin nukkumaan, menin katsomaan kuinka pyykinpesu edistyy. Iren oli komentanut Stellan ja Jessican pesemään pyykit ja vahti heitä vieressä. Menin auttamaan pyykkien kuivumaan laitossa, mutta se oli nopeasti tehty. Pyysin Ireneltä kirjaston avaimen, koska en vieläkään oikein tiennyt mitä kaikkea siellä on. Löysin joitain askartelutarvikkeita, joten ehkä joku päivä voisimme askarrella. Kirjastossa oli raamattuja kokonaisen seurakunnan tarpeisiin ja paljon koulukirjoja. Harmi, ettei kukaan käytä kirjoja.

Paddy tuli pyörähtämään kirjastolla ja lähdimme yhdessä ylös talolle. Hän kertoi, että loma-aikoina lapset tekevät matkamuistoja, joista saatu tuotto käytetään orpokodin hyväksi. Lapset tulivat yhdessä ideoimaan mitä voisivat tehdä ja mitä ovat ennen tehneet. Paddy kirjasi asioita ylös ja sanoi ostavansa tarvikkeet. Täydellinen ajoitus, sillä kaipasin todellakin lisä tekemistä. Ehkä siis saan itsellenikin tekemistä, kun autan lapsia askartelussa. Seuraavaksi olikin jo lounasaika. Tänään oli poikkeuksellisesti matooken lisäksi poshoa maapähkinäkastikkeella. Ja hieman jotain vihreääkin oli lautaselle eksynyt. Salaattia tulee kyllä joka päivä enemmän ikävä… Syötyäni etsin puhtaat vaatteet valmiiksi ja menin hakemaan kylpyvettä. Odotellessani taas kanisterin täyttymistä, huomasin kanojen ja tipujen siirtyneen kanalasta ulkoelämään. Kylvyn jälkeen puin lapset ja juuri, kun olin menossa pesemään potat, huomasin erään tytöistä olevan jo työntouhussa. Jes, kerrankin joku muu huolehtii potista. Myös vessat ovat olleet siistimmät lomien alettua, sillä isommat lapset huolehtivat niiden pesusta. Loppupäivänä on tehnyt juuri mitään. Jututin uusia lapsia ja tapoin aikaa. Tylsin päivä tähän mennessä ja toivottavasti toista näin tylsää päivää ei tule. Toisaalta olin kyllä todella väsynytkin, että laitetaan osaksi sen piikkiin. Maanantain univelka tai malarianestolääkitys on luultavasti syynä vetämättömään oloon. Jospa huomenna olo olisi jo pirteämpi. H