Sähkökatkoilla on positiivinen vaikutus ihmisten unimäärään, sillä eilen illalla yhdeksän aikoihin sähköt menivät poikki ja kymmeneltä suurin osa väestä oli normaalista poiketen nukkumassa. Itse valoin uskoa läppärini akkuun, mutta turhaan, sillä skype-puhelu katkesi kesken. Tulipahan kerrankin mentyä ajoissa nukkumaan. Aamulla heräilin ennen kellonsoittoa ja olo oli kerrankin virkeä ja levännyt. Sähköt eivät olleet vieläkään palanneet, joten maitotuotteet olivat entisiä. Hassanin kaataessa pihaan sähköt palasivat ja laitoin nopeasti koneen lataukseen siltä varalta, että sähkökatko uusiutuu. Projektissa oli hiljaista, kun Rehem, Rebecca, Stella ja työmiehet olivat lähteneet jo aamu neljältä peltotöihin maapalstalle. Puutarhaksi kutsuttu maatilkku on tunnin automatkan päässä ja suurin osa ruokatarvikkeista tulee sieltä. En ollut tiennyt orpokodin olevan niinkin omavarainen, mutta on suuri säästö, kun työvoima on halvempaa kuin kasvikset. Helen touhusi keittiössä ja Susan pesi pyykkiä, joten menin hoitamaan tiskit. Yllätyksekseni potat olivat puhtaat, mutta vessat kaipasivat pesua. Saatuani lempipuuhani valmiiksi menin auttamaan Susania pyykkien kanssa. Helen oli laittanut lapset päiväunille, mutta Sam ilmoitti olevansa tyytymätön kohtaloonsa ja löysin pojan yltä päältä kakassa sängystään. Kysyin Susanilta, oliko hän käyttänyt poikaa potalla ennen päiväunia ja vastaukseksi sain vain pään pyörittelyä. Pesin pojan ja menin hänen kanssaan sisälle. Ei meinannut millään rauhoittua itkukohtauksesta, mutta lopulta nukahti syliini. Muiden herättyä jätin lapset leikkimään keskenään ja menin syöttämään Matiaksen, mutta poika ei ollut kovin nälkäinen, vaikka oli nukkunut useamman tunnin. Kylvetettyäni pojan olikin jo lounasaika. Jälleen ruokana oli poshoa ja papuja, mikä maistuu minulle huomattavasti paremmin kuin matooke…

Kylpy alkaa sujua jo rutiinilla, vaikka Mark onkin melko mahdoton. Juuri kun olin totaalisesti turhautumassa pojan kiemurteluun, hän halasi minua kasvoillaan koiran pentuilme. Ole siinä sitten jämäkkänä… Olin etsinyt kaikille vaatteet valmiiksi ja rasvauksen jälkeen pukeutuminen sujui yllättävänkin joutuisasti. Menin tarkastamaan Shadian kylpyvaiheen, kun olin käskenyt hänet peseytymään pukiessani muita. Vaikka olin ripustanut puhtaat vaatteet oveen, oli tyttö silti vetänyt likaiset vaatteet päällensä. Kun kaikki olivat puhtaissa tamineissa, oli askartelun vuoro. Abiba toimi mallina, kun piirsin hänen ääriviivansa isolle paperille. Väritimme ja täydensimme kuvaa yhdessä ja kirjoitin ruumiinosien nimet englanniksi. Pienimmillä oli ongelmia tussien kanssa, kun kynä ei meinannut millään pysyä kädessä. Tätä siis olisi hyvä harjoitella lisää. Kuvan valmistuessa lapset leikkivät uudella leikkipaikallaan, eikä vauhtia puuttunut! Useampi itkuhan siinä tuli, mutta hauskaakin näytti olevan. Hain liiman toimistolta ja kiinnitimme taideteoksemme seinälle. Lähtiessäni Susan jäi leikkimään lapsien kanssa ja kerrankin lapset leikkivät innoissaan. Rehem ei pidä metelistä ja railakkaimmista leikeistä, muttei tule minulle siitä kuitenkaan sanomaan. Käytin siis omaa asemaani vapaaehtoisena hieman hyväksi, mutta pitäähän lasten saada välillä purkaa energiaa. Vihannesostosten jälkeen oli ihana todeta, että sähköt eivät olleet katkenneet uudestaan. Jospa tämä ilta kuluisi hieman valoisimmissa merkeissä ;)