Sain eilen illalla jopa itseni liikenteeseen, kun Sofia ja Jule olivat lähdössä Kampalaan viettämään iltaa. Bodakuskit kiskoivat taas kovaa hintaa, mutta päästiin lopulta jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen. Ilta vierähti kivasti syödessä ja seurustellessa, vaikka venähtikin myöhemmälle mitä oli tarkoitus. Emmekä sitten olleet muistaneet ottaa avainta lähtiessämme, mutta onneksi Anna ei ollut vielä nukahtanut ja pääsimme sisälle. Herätys ei ollut niin paha kuin oletin ja olin ajoissa valmiina, mutta sain odotella Hassania hyvän tovin. Sama porukka kuin eilenkin oli lähtenyt taas aamuyöstä puutarhalle. Tiskien jälkeen olin menossa auttamaan Susania pyykkien kanssa, mutta pian alkoikin sataa. Olin aamulla bodan kyydissä miettinyt, että onkin ollut monta päivää harvinaisen kuivaa, joten tietenkin sade tuli kesken hommien. Kerätessämme tavaroita sateen suojaan Jessica toi verta valuvan Samin meidän luokse. Poika on vahvistunut jo niin paljon, että oli kiivennyt pois pinnasängystä ja tippunut lattialle. Huulesta tuli verta, mutta hampaat näyttivät olevan kunnossa. Putsasin pojan ja vein uudestaan nukkumaan, kun oli rauhoittunut. Päätimme vaihtaa Markin ja Samin sänkyjä, koska Markin sängyssä on korkeammat reunat. Muut olivat jo päiväunilla ja odottelin, että Helen saa Matiaksen maidon valmiiksi. Syötettyäni pojan sade oli lakannut ja menimme Susanin kanssa jatkamaan pyykkien kanssa. Saatuani osan kuivumaan Helen ilmoitti lounaan olevan valmis ja jaoin lapsille annokset käsienpesun jälkeen. Alkoi kuitenkin sataa uudestaan, joten pyykkien ripustaminen kuivumaan oli turhaa. Tänään oli ruuaksi riisiä ja hernekastiketta, joka on projektin ruuista mielestäni kaikista maistuvin, jos alkuviikon muutamaa poikkeusta ei lasketa.

Lounaan jälkeen lapset leikkivät sisällä, mutta sateen lakattua oli kylvyn aika. Susanin mielestä oli liian kylmä kylvettää lapsia, mutta Rehemin mielestä ei. Kylvetin siis lapset ja olin antanut Stellalle tehtäväksi pukea lapset saman tien, mutta sain huomauttaa useamman kerran asiasta ennen kuin mitään tapahtui. Etsin kaikille myös pitkähihaiset ja toivoin, että olisin itsekin ottanut jotain lämpimämpää mukaan. Iltapäivä menikin sisällä leikkiessä ja uusi leikkipaikka on kyllä kaikille mieluinen. Myös värityskirja on päässyt käyttöön, vaikka värikynistä ei olekaan kuin muutama tallella. Lähdin hieman aikaisemmin projektista, kun hommat oli ajoissa tehty ja olin hieman vilustunut eilisestä bodamatkasta. Päästyäni takasin guesthouselle, Anna ja Sebastian sanoivat olevansa menossa Kampalaan, ja päätin liittyä seuraan. Tarkoituksenani oli käydä postitoimistolla katsomassa oliko postilokeroon tullut postia, mutta matatussa istuessani muistin unohtaneeni avaimen. Anna meni käymään räätälin luona sovittamassa housuja ja sillä välin minä ostin kangasta myös housuja varten. Valinta oli vaikea, sillä kauniita kankaita oli vaikka kuinka! Lopulta valittuani kankaan pääsimmekin hintaneuvotteluihin. Anna tuli tinkaamaan kanssani ja kauppias suostui hintaamme kuultuaan, että olemme vapaaehtoistyössä. Yläkerrassa olikin vastassa melkoinen ompelukoneiden surina, kun muutamassa huoneessa työskenteli räätäleitä vierivieressä. Anna esitteli minut hänen räätälilleen ja olisikin ollut vaikea itse valita räätäli niiden kaikkien ihmisten joukosta. Muutamat mitat ja sovimme, että haen housut tiistaina. Nopeaa toimintaa ja pian olimmekin jo ulkona räätäliluolasta.

Eräs nainen möi kurkkuja kadulla ja juuri kun olimme maksamassa nainen nappasi kurkut kantoon ja lähti kiireesti kävelemään. Myös muut maasta vihanneksia kaupittelevat naiset tekivät samoin ja pian huomasimmekin poliisin lähestyvän. Kävelimme jonkin matkaa naisen perässä ja erään auton suojasta hän möi meille kurkut. Odotellessamme Sebastianin saapuvan kävelimme ympäri Kampalaa ja ostin sandaalit. Anna näytti minulle myös yhden kirpparin, joka yllätyksekseni oli siistimpi kuin monet vastaavat suomalaiset. Lähdimme kohti uutta taksiparkkia, kun Sebastian soitti olevansa perillä. Anna osti palloja ja pelivälineitä projektiinsa, jonka jälkeen menimme syömään etiopialaiseen ravintolaan. Ruoka oli yhtä hyvää kuin viimeksikin, mutta en jaksanut syödä koko annosta. Olimme äänestäneet palaavamme bodalla Nansanaan ja teimme hintaneuvotteluja taas pitkän tovin. Sain sovittua hinnan yhden kuskin kanssa, mutta Anna ja Sebastian halusivat mennä toiselle pysäkille etsimään kuskeja. Kävelimme palan matkaa ja kuski, jonka kanssa olin puhunut, seurasi meitä. Sebastian puhui hänen kanssaan ja kuski ilmoitti nimenomaan haluavansa minut kyytiin. Kun kuski ei suostunut ottamaan Sebastiania minun sijastani kyytiinsä, Sebastian sanoi, ettemme tarvitse hänen palvelujaan. En halua edes ajatella, kuinka tilanne olisi voinut päättyä, jos olisin lähtenyt hänen matkaansa. Turhauduimme ja päätimme ottaa matatun. Halvempi, mutta hitaampi vaihtoehto liikenneruuhkasta johtuen, mutta selvästi turvallisempi kuin boda. Pääsimme turvallisesti perille, eikä matkaan lopulta mennyt niin kauaa kuin olimme luulleet. Olo oli jo todella tukkoinen ja varustauduin kurkkupastilleilla ja nenäsumutteella yöhön. Onhan viime vilustumisesta tosiaan jo vuoden verran, mutta silti en olisi uskonut tulevani kipeäksi yhdestä bodamatkasta, kun viime viikonlopun raekuurostakin selvisin ilman flunssaa. Toivottavasti menee pian ohi ja onhan minulla viikonloppu aikaa levätä.