Vaikka eilen illalla meninkin ajoissa nukkumaan, oli aamulla taas tuskaisen vaikea päästä ylös sängystä. Jostain syystä väsymys vaivaa, vaikka olen nukkunut ihan hyvin tällä viikolla. Vettä satoi taas kaatamalla niin kuin joka aamu tällä viikolla eikä Hassan päässyt sateen vuoksi tulemaan kuin vasta puoli yhdeltätoista. Aloitin lukemaan uutta kirjaa odotellessani ja tähän voisi vaikka tottua, ettei sateella tarvitse mennä töihin! Loppumatka oli taas varsinaista liukastelua ja varpaat oli ihan mutaiset, kun pääsin projektiin. Vettä satoi edelleen, mutta Susan oli siitä huolimatta pesemässä pyykkejä ulkona. Lapset leikkivät sisällä villapaidat päällä, mutta jostain syystä Samilla ei ollut vaatteita ollenkaan. Hain hänelle paidan, sillä housuja ei ollut ja bodytkin olivat kaikki likaisina. Oli jo päiväunien aika ja vein pojan nukkumaan potan kautta. Nukahti nopeasti, kun olin peitellyt hänet sänkyyn. Iren laittoi muut lapset nukkumaan ja kaksosetkin näyttivät jo paljon pirteämmiltä. Menin katsomaan, miten Susanilla sujuu pyykkien kanssa ja päätimme siirtää pesupaikan sivuoven katoksen alle, jotta emme kastuisi niin pahasti. Sade väheni pikkuhiljaa, mutta auringosta ei ollut tietoakaan, kun koko taivas oli harmaiden pilvien peitossa. Lounaaseen mennessä emme olleet saaneet kaikkia pyykkejä valmiiksi, sillä eiliset pyykit olivat jääneet tälle päivälle. Kävimme välillä syömässä, jonka jälkeen jatkoimme urakkaa. Susan halusi jättää osan huomiselle, sillä saippua oli lopussa eikä Rehem ollut paikalla, jotta olisimme voineet saada lisää. Jotain hyvää sateesta kuitenkin oli, sillä ylhäällä olevaan säiliöön oli tullut reippaasti vettä ja sain kanisterit täytettyä. Koska suurin osa vaatteista oli märkiä tai edelleen pesemättä, puhtaita vaatteita ei riittänyt kaikille. Kylvyn jälkeen Mark joutui tyytymään eilisiin vaatteisiin ja Shadialle sain toiselta Susanilta housut lainaksi. Tytöille kyllä olisi mekkoja vaikka kuinka, mutta poikien vaatetilanne on aina ollut kehnompi. Saatuani lapset kylvetettyä Jessica tuli kysymään tai siis lähinnä elehtimään, kun hän ei osaa puhua, että voisimmeko jatkaa eilen aloittamaamme ristipistotyötä. Menimme sisälle ja annoin värityskirjan Eridadille ja Stellalle, kun opastin Jessicaa työn kanssa. Hän alkoi pikkuhiljaa hahmottaa mistä on kyse, mutta tarvitsi silti vielä paljon ohjausta. Olin ehtinyt jo soittaa Hassanille, joten emme kauaa ehtineet ommella, kun minun piti lähteä. Jätin värityskirjan ja liidut lapsille, silläkin uhalla, ettei niitä enää huomenna löydy. Ennen lähtöäni kannoin vielä yhden 20l vesikanisterin alas Susanille, sillä hän niitä ei jaksa kantaa. Lyhyt päivä projektissa, vaikka lähdinkin normaaliin aikaan pois. Huomenna viimeinen päivä tälle viikolle ja iltapäivällä Kampalaan katsomaan miltä mekkoni näyttää!