Keskiviikkoiltana en edelleenkään päässyt ajoissa nukkumaan, kun katsoimme leffaa Annan, Sofian ja Lean kanssa. Sitä ennen Anna, Lea ja Jasper laittoivat perinteistä saksalaista ruokaa - eräänlaisia taikinapalloja ja possunlihakastiketta. Lihaa ei ole tullut pahemmin syötyä, kerrat voi laskea kahden käden sormilla, joten maha hieman protestoi ruokavaliota. Illan elokuvana oli The book thief, jonka monikielisyys oli hämmentävää. Saksalainen elokuva, saksalaisia näyttelijöitä, mutta puhuivat englantia muutamia sanoja lukuun ottamatta ja tekstitys oli englanniksi, mutta kuitenkin osa sanoista oli saksaksi! Onneksi Anna ja Lea käänsivät tarvittaessa. Kun viimein pääsin nukkumaan, laitoin herätyksen kymmeneltä, sillä tarkoitus oli lähteä Irenen kanssa Kampalaan. Yritin aamulla soittaa hänelle, kun hän laittoi viestiä, ettei ehkä pääsekään lähtemään, sillä Daniel oli tulossa toimistolle. Jostain syystä hän ei voinut lähteä ilman Danielin lupaa, muttei myöskään halunnut kysyä sitä, joten soitin itse Danielille. Hän sanoi menevänsä orpokodille ja katsovansa tilanteen ennen kuin päättää. Menin takapihalle ottamaan aurinkoa odotellessani vastausta Danielilta.

Sofia, Anna, Jasper, Lea ja Gerald olivat menossa Wakisoon uima-altaalle iltapäivällä ja päätin liittyä heidän seuraansa, sillä Irenestä eikä Danielista kuulunut mitään. Tein lounasta ja kävin suihkussa, minkä jälkeen Iren soitti, että voisimme lähteä. Kello oli jo puoli kolme, joten ajattelin, että on turhan myöhä lähteä Kampalaan, sillä ehtii tulla pimeää ennen kuin saamme kierroksemme loppuun. Sovimme siirtävämme reissun viikonloppuun ja lähdin muiden kanssa Wakisoon. Otimme taksin Wakison keskustaan, jonka jälkeen jatkoimme loppumatkan bodalla. Taksin maksaminen oli sekava tilanne, eikä konduktöörillä juurikaan ollut vaihtorahaa, joten taksin jo lähdettyä tajusin saaneeni vaihtorahat väärin. Onneksi ei ollut iso menetys, mutta ärsytti silti.

Maksoimme sisäänpääsymaksun, joka oli huimat 1 000 shillinkiä eli noin 0,30€. Kävimme toteamassa uima-altaalla, että samean vihreä vesi ei houkutellut uimaan. Hyvä, ettemme olleet maksaneet uima-altaan käytöstä. Altaan takana, alueen reunalla oli iso nurmikkoalue, jonne menimme piknikille. Anna oli tehnyt aamulla banaanikakkua ja lisäksi meillä oli mukana vesimeloni sekä ananas. Pelasimme korttia ja opin jopa kaksi peliä, enkä edes hävinnyt joka kerta. Tosin pakan sekoittamistyyliäni hieman ihmeteltiin, kun ei kovin tuttua puuhaa minulle ollut. Onneksi Sofian tyyli oli sitäkin omaperäisempi ;) Anna oli ottanut mukaan myös sulkapallovälineet ja pelasin hänen kanssaan. Taso ei ollut huima, mutta pääasia, että oli hauskaa! Jouduimme lopettamaan, kun aurinko laski eikä palloa meinannut enää nähdä. Myös paikalle kerääntyneet lapset hieman hankaloittivat peliä. Olimme ajatelleet käydä eläintarhassa, joka oli samalla alueella, muttemme kuitenkaan ehtineet. Ensi kerralla sitten. Otin bodan Sofian kanssa guesthouselle, kun muu porukka meni suoraan Jasperin ja Lean asunnolle. Käytyäni suihkussa lähdimme taas yhdessä, mutta jäin pois kyydistä aikaisemmin, missä muut jo olivat, kun Sofia jatkoi Kampalaan Julen ja Saran luokse. Kun Lea ja Gerald kokkasivat perinteistä ugandalaista ruokaa, opin jälleen uuden korttipelin. Olin yllättynyt, kun illan pääkielenä oli englanti siitä huolimatta, että paikalla oli kuusi saksalaista, yksi ugandalainen ja minä. Ilta meni oikein kivasti ja päivän leppoinen tunnelma jatkui yöhön. Anna yritti soittaa muutamalle tutulle bodalle, jotta pääsisimme takaisin guesthouselle, mutta joko kuski ei vastannut tai oli kaukana Nansanasta. Anna ei halunnut, että lähtisimme kahdestaan, sillä hänelle on jo kerran meinannut käydä huonosti tuntemattoman kuskin kanssa yöaikaan. Lopputulos oli, että Jasper ja Adrian lähtivät saattamaan meidät. Pienempi todennäköisyys vahingoille, kun on poikia matkassa. Väsyneenä, mutta tyytyväisenä nukkumaan ja tulihan tuota vappua juhlistettua, vaikka muut eivät ehkä aivan ymmärtäneet selitystäni suomalaisesta vapusta.