Maanantai-iltana olimme ajoissa liikenteessä tarkoituksenamme mennä kansallisteatterille kuuntelemaan Jam-sessiota. Käveltyämme Yesu Malaan yritimme saada bodan, joka veisi meidät Kampalaan, mutta turhaan. Kampalassa kuulemma satoi eivätkä he halua ajaa sateella. Jouduimme ottamaan matatun, jolla matkan teko iltaruuhkassa on todella hidasta. Ei mennyt kauaakaan, kun vesisade oli päällä ja vettä tuli taivaan täydeltä. Toivoimme sateen loppuvan, sillä Jam-sessio on ulkoilmatilaisuus eikä siellä sateella ole ketään. Istuttuamme toista tuntia matatussa emme olleet vieläkään Kampalassa. Matkaan menee normaalisti noin puoli tuntia, jos ei ole paljoa liikennettä. Vesisade ei myöskään ottanut laantuakseen, joten päätimme muuttaa suunnitelmia. Jäimme pois erään kahvilan luona, jonne menimme syömään. Paikka oli aivan kuin eurooppalainen kahvila ja hinnatkin olivat sen myötä korkeammalla. Syötyämme palasin Danielan kanssa Nansanaan matatulla, sillä vaikka sade oli lakannut, oli kello jo melkein puoli yksitoista ja Jam-sessio loppuu yhdeltätoista. Nukkumaan pääsin puolen yön aikoihin, mutta aamuyöstä sade kasteli taas kasvoja.

Aamu tuli taas liian nopeasti, mutta jos tänään yrittäisi mennä aikaisemmin nukkumaan. Luultavasti ei onnistu… Hassan oli tänään jopa ajoissa ja matkakin meni ilman viivytyksiä. Vieraat jenkeistä olivat jo lähteneet ennen tuloani. Aloitin tapani mukaan tiskeillä, joita ilmestyi kasan vähän pienentyessä koko ajan lisää. Lopulta saatuani urakan valmiiksi ripustin Susanin pesemät pyykit kuivumaan. Taivaalta tiputteli muutamia pisaroita, muttei alkanut kuitenkaan satamaan. Vettä oli tullut yöllä täälläkin ja ulos jätetyistä saaveista sain vettä vessojen pesuun. Saatuani hommani tehtyä pienimmät olivatkin jo päiväunilla, ainoastaan Matias oli hereillä. Susan lepäili huoneessaan, muut olivat keittiöllä - osa laittamassa ruokaa ja osa muuten vaan istuskelemassa, joten päätin ottaa kirjan ja istua hetkeksi lukemaan Matiaksen kanssa ennen lounasta. Lounaan söimme kahden jälkeen ja siinä vaiheessa kaikilla oli jo melkoinen nälkä. Samaan aikaan tankkiauto tuli täyttämään vesisäiliöitä, jotka yöllisestä sateesta johtuen eivät olleet aivan tyhjät. Auton lähdettyä kylvetin lapset ja harvinaisen kylmä vesi ei ollut lasten mieleen. Olin jo aikaisemmin etsinyt kaikille vaatteet ja autoin lapsia pukeutumaan Susanin ensin rasvattua heidät. Lääkäri oli käynyt sunnuntaina ja tarkastanut kaikki lapset. Teddyn käsi ei ole onneksi enää kipeä, mutta kolmella muulla on lääkekuuri menossa. Stellan peukalo on tulehtunut, kun oli leikannut veitsellä melko syvän haavan ja Mark sekä Kakande ovat yskineet ja olleet nuhaisia. Josko kuuri helpottaisi oloa… Samalie ei ollut tänäänkään töissä, joten en päässyt kyselemään sen tarkemmin lääkärin käynnistä. Iltapäivä oli vierähtänyt vauhdilla ja neljän jälkeen soitin Hassanin hakemaan. Sain kyydin Nansanan automaatille, joka suureksi yllätyksekseni oli toimintakunnossa ja sain nostettua rahaa! Olin valmistautunut joutuvani lähtemään Kampalaan asti saadakseni rahaa, mutta onneksi päätin kokeilla ensin Nansanan automaattia. Kävelin guesthouselle ja ehdin perille juuri ennen sadetta. Kaatosade rummutti peltikattoa ja meteli oli melkoinen. Syötyäni ja käytyäni suihkussa pyykkäsin, jotta saan huomenna pakata puhtaat ja kuivat vaatteet mukaan viikonloppua varten. Tämä viikko on todellakin tynkäviikko, kun huomenna on jo viimeinen päivä projektissa tälle viikolle.