Tähän astisen elämäni jännittävin matka on alkamassa, joten päätin liittyä lukemattomien muiden blogin kirjoittajien joukkoon ja jakaa kokemuksiani kaikille niistä kiinnostuneille.

Olen siis lähdössä Afrikkaan, Ugandaan vapaaehtoistyöhön orpokotiin. Ajatus vapaaehtoiseksi lähtemisestä syntyi jo muutama vuosi sitten ja alusta asti kohteena on ollut Afrikka. Eräs artikkeli Tansanialaisessa orpokodissa työskentelevästä suomalaisesta lääkäristä jäi mieleeni ja muodostui ehkä jopa hieman pakkomielteeksi. Viime talvena löysin itselleni sopivan järjestön, joka Suomessa toimii nimellä KVT eli Kansainvälinen vapaaehtoistyö. Keväällä osallistuin viikonlopun mittaiseen valmennukseen, jonka aiheena oli pitkäaikaisvapaaehtoisuus. Siellä kipinä vapaaehtoistyöstä vasta todenteolla syttyikin! Toisten tarinoista innostuneena ja järjestön toiminnan selvetessä aloin etsimään itselleni sopivaa projektia. Harmikseni Tansanian projekteista ei ollut tietoa, joten vaihtoehdoiksi jäivät Uganda ja Kenia. Kesällä kuitenkin yllättävä työtarjous vei mennessään Belgiaan ratsuttajan pestiin. Siellä ollessani jo päähänpinttymäksi muodostunut vapaaehtoiseksi lähteminen ei kuitenkaan jättänyt rauhaan ja irtisanouduttuani muista syistä aloin uudestaan etsimään minulle sopivaa projektia. Otin uudestaan yhteyttä KVT:n porukkaan ja Ugandasta löytyikin mielenkiintoinen orpokotiprojekti. Seuraavaksi vuorossa oli hakemuksen ja motivaatiokirjeen kirjoittaminen, jotka tuottivat paljon harmaita hiuksia. Vaikka englanti suullisesti sujuukin, on kirjoittaminen jo toinen juttu. Sain kuitenkin hieman apua ja hakemukset lähtivät eteenpäin. Ei kulunut viikkoakaan, kun sain tiedon hyväksymisestä projektiin! Siitä alkoivatkin käytännön järjestelyt.

Ensin selvitin tarvittavat rokotukset ja ihanan innostunut terveydenhoitaja selvitti asioita ja kirjoitti rokotussuunnitelman. Tiettyjä rokotuksia ei suositella otettavaksi samaan aikaan, joten rokotusten hankkimiseen meni noin kaksi kuukautta. Myös malarianestolääkityksen aloitin hyvissä ajoin. Sivuvaikutukset ilmenevät yleensä noin kolmen viikon kuluttua, joten lääkitystä olisi vielä ehtinyt vaihtaa. Lariamilla on huono maine, mutta minulle ei ole tullut ainakaan vielä sivuvaikutuksia ja se on myös kukkarolle ystävällisin vaihtoehto. Apteekkiin kului sievoinen summa, kun otin polio-, lavantauti-, meningokokki- ja keltakuumerokotuksen. Entuudestaan minulla oli hepatiitti A ja B rokotukset voimassa ja jäykkäkouristustehosteen olin saanut edellisenä talvena. Lennot ostin Kilroylta nuorisohintaan ja niitä on mahdollista vaihtaa, mutta käytännössä kuulema vaikeaa. On kuitenkin kiva, että paluupäivä ei ole kiveen hakattu, vaan tarpeen vaatiessa voi yrittää muuttaa. Myös tarvittavien varusteiden hankkiminen vei oman aikansa ja osuutensa matkabudjetista. 3,5 kuukauden tavarat mahtuivat hyvin 70l rinkkaan ja käsimatkatavaralaukkuun. Liiankin hyvin, jos mietin tavaramäärää, jonka olen kantanut mukanani lyhyemmillä reissuilla... Olipahan tilaa tuliaisille ja saan mukaani jotain afrikkalaista palatessani Suomeen, kun suurin osa vaatteistani jää todennäköisesti sinne. Yli kolmen kuukauden nyrkkipyykki kylmällä vedellä ja Afrikan pölyinen ympäristö muuttaa kuulema kaiken ruskeaksi. Tämä oli kuitenkin mielessä vaatteita valitessani, joten vanhat vaatteet pääsevät viimeiselle matkalle. ;)

Olen ollut sähköpostitse yhteydessä Ugandan järjestön kanssa ja valmisteluiden keskellä tuli tieto, ettei hakemaani projektiin ole mahdollista päästä orpokodissa tapahtuvien muutosten vuoksi. Kyseinen projekti olisi ollut hieman kauempana pääkaupungista Kampalasta ja olisin asunut isäntäperheessä. Pääsen kuitenkin toiseen orpokotiin, joka on Kampalan esikaupunkialueella. Kyseisestä projektista ei löydy kuvausta netistä niin kuin muista projekteista, mutta kyseessä on 100 lapsen orpokoti. Lapset asuvat 12 hengen ryhmissä omissa taloissaan talosta vastaavan "äidin" kanssa. Ymmärtääkseni osa lapsista käy koulua, mutta lisää projektista selviää sitten paikan päällä. Asun guesthousessa, joka on vapaaehtoisille tarkoitettu vierasmaja. Siitä tulee orpokotiin matkaa noin kolme kilometriä. Katto on siis pään päällä ja sänkykin löytyy. ;) Lennän Ugandaan Lontoon kautta ja lähtö on jo ihan kohta! Torstaista tulee pitkä päivä, kun lento Lontooseen lähtee klo 8 Helsingistä ja saavun Entebbeen klo 22.40 paikallista aikaa. Kellohan on siellä tunnin Suomen aikaa edellä. Kentällä pitäisi olla jonkun minua vastassa, mutta sain myös pari numeroa, jos ketään ei näy. Enää on jäljellä lentolippujen tulostus ja tarvittavien papereiden skannaus sähköiseen muotoon niin en ole pulassa, jos jotain häviää. Jännitys tiivistyy!