Lauantaiaamu oli kovin rauhallinen, kun lähdin Clelian ja Valentinan kanssa Kampalaan, sillä muut nukkuivat vielä. Otimme matatun, joka mateli aamuruuhkassa. Tunnelma oli kuin täyteen ahdetussa saunassa, koska aurinko porotti täydeltä taivaalta ylitäyteen pakettiautoon. Pysähdyimme tankilla ja en voi ymmärtää, minkä takia täällä tankataan aina alle 20 000 shillingillä, jolla saa alle viisi litraa polttoainetta. Kummallista myös on, että matatu pysähtyy joka kerta eri paikassa Kampalassa ja tällä kertaa olimme hieman hukassa missä olimme. Hetken palloiltuamme suuntaan jos toiseenkin olimme taas kartalla. Kävelimme alkumatkan yhdessä, jonka jälkeen minä jatkoin postitoimistolle ja tytöt menivät hakemaan Clelian teettämät housut Craft-markkinoilta. Jonottaessani vuoroa palvelutiskille sähköt katkesivat ja tietokone vaihtui kuittivihkoon, joka hidasti palvelua entisestään. Viimein oli minun vuoroni ja sain ostettua postimerkit. Nähtäväksi jää löytävätkö kortit perille asti. Tytöt odottelivatkin minua jo sovitussa paikassa ja lähdimme taksiparkille etsimään matatua, jolla pääsisimme Entebbeen. Matka eteni tuskastuttavan hitaasti ennen kuin pääsimme ulos Kampalan aamuruuhkasta. Kukaan meistä ei ollut ennen ollut Viktoria järven rannalla, joten emme tienneet missä vaiheessa meidän pitäisi jäädä kyydistä. Konduktööri ei puhunut juuri englantia, mutta eräässä risteyksessä matatu pysähtyi ja hän sanoi, että meidän pitäisi jäädä tässä pois. Nousimme kyydistä, muttemme nähneet järveä. Lähdimme kävelemään sivukatua ja kysyimme tienvarressa juoksukisoja seuraavilta bodakuskeilta kuinka pääsisimme järvelle. He neuvoivat reitin ja lopulta pääsimme Resort -nimiselle rannalle, joka oli samannimisen hotellin ranta. Pääsymaksu oli 3000 shillinkiä viikonloppuisin eli alle euron.

Aidatun alueen sisäpuolella oli baari ja ravintola sekä uima-allas. Rannan erotti muusta alueesta korkea aita ja yhdestä portista pääsimme rannan puolelle. Portin vieressä oli iso kyltti, jossa varoitettiin uimisen tapahtuman omalla vastuulla. Viktoria järvessä on bilhartsiaa, joten uiminen ei ollut houkutteleva ajatus. Hetken nautittuamme auringosta päätimme mennä syömään, vaikka paikka olikin turistihinnoissa. Nälkä olikin jo melkoinen ja oli mukavan viileä syödä puiden varjossa, kun tuuli kävi järveltä. Menimme takaisin rannalle ja olimme yllätyksekseni ainoat valkoiset. Muutama turisti oli uima-altaalla ja osa paikallisista oli uimassa melkoisen ruskeassa vedessä. Rannalla saattoi kuvitella olevansa merellä, sillä järvi on mielettömän iso ja horisontissa näkyi vain vettä. Haju oli tietysti järvelle tyypillinen. Nautittuamme muutaman tunnin auringosta lähdimme neljän aikoihin huomatessamme olevamme erään paikallisen kuvauksen kohteena. Otimme bodan päätielle, jossa matatu sopivasti huuteli kyytiläisiä Kampalaan. Hieman ennen Kampalaa liikenne oli totaalisesti pysähtynyt iltapäiväruuhkan vuoksi. Kiersimme ruuhkan pikkuteitä pitkin ja näimme jälleen erilaista Kampalaa, sillä ajoimme rinnettä pitkin, josta oli näkymä järvelle. Rinteessä oli todella hienoja taloja tukevien tiilimuurien sisäpuolella ja tien varsilla näkyi mm. minishortseissa koiria ulkoiluttavia valkoisia. Tämä herätti melkoisesti hilpeyttä matatussa , kun paikalliset naureskelivat näylle. Täällä koiria ei pidetä lemmikkeinä ja joskus jokin kulkukoira päätyy myös ruokalistalle.

Kampalassa vaihdoimme matatua ja pääsimme yllättävän nopeasti lähtemään kohti Nansanaa. Jalat olivat jo melko puuduksissa, sillä matatun jalkatilaa ei ole suunniteltu minun kilometrisäärille. Matatulla emme päässeet ihan perille asti, mutta kävellessämme guesthouselle ostimme matkalta hedelmiä. Manuel oli järjestänyt isot läksiäiset, sillä hän lähtee torstaina takaisin Meksikoon. Kemut olivatkin jo täydessä vauhdissa ja pihalle oli ilmestynyt teltta sekä tuoleja. Saavuimme sopivasti ruoka-aikaan. Tarjottavaa oli melkoisesti ja oli oikein kiva, kun ei tarvinnut itse kokkailla. Syötyäni oli mukava päästä kylmään suihkuun, joka virkisti kuuman päivän jälkeen. Myös hiekkaa oli tarttunut melkoisesti aurinkorasvasta tahmeaan ihoon. En ollut kuitenkaan laittanut aurinkovoidetta tarpeeksi, sillä olin osittain palanut. Ilta meni ulkona istuskellessa hyvässä seurassa ja musiikkina soi pääasiassa jamaikalainen reggae. Illan pimentyessä myös nuotio sytytettiin ja tunnelma oli kohdillaan. Kolmen aikoihin sänky alkoi kuitenkin vetää puoleensa, mutta unet keskeytyivät kaatosateeseen viiden aikoihin, joka kasteli jälleen ikävästi kasvot. Sateen lakattua kadun päässä olevasta moskeijasta alkoi kuulua rukouskutsut, ja päätin etsiä korvatulpat. Kirkko ei päässyt herättämään ennen puoltapäivää, mutta silloin olikin jo aika nousta. Aamupalan jälkeen päätin taas pyykätä, jotta lakanat kuivuisivat iltaan mennessä. Rento sunnuntai todennäköisesti tiedossa ja huomenna onkin jo taas maanantai.