Hassan oli tänään myöhässä ja viimein päästyämme matkaan Wakison keskustassa oli tie tukossa. Kiertotie ei ollut kuitenkaan pitkä ja näin samalla syyn liikenteen totaaliselle pysähtymiselle. Keskellä isoa risteystä oli jokin poliittinen puhe meneillään auton lavalla, jossa oli sotilaspukuisen miehen lisäksi kaksi muuta äänentoistolaitteiden kanssa. Kysyin Hassanilta, mitä on meneillään, mutta en saanut vastaukseksi kuin mutinaa. Yhteinen kieli olisi enemmän kuin mukava… Vaikka saavuinkin projektiin myöhässä, tiskit odottivat verannalla. Vettä ei ollut kanistereissa, joten menin taas häiritsemään rakennustyömiehiä. Kaikki Jerry-kannut olivat hukassa ja kaskummaa, kun löytyivät lopulta rakennustyömaalta. Tiskien jälkeen menin tarkastamaan vessat, jotka Simon oli jo ehtinyt pesemään. Simon on yksi projektin sponsoroiduista lapsista ja asuu kotonaan, mutta koulun loma-aikoina auttaa orpokodin töissä. Hän lupasi myös etsiä minulle liimaa, jolla saan Suomi-julisteemme seinälle. Liimaa ei kyllä näkynyt koko päivänä, mutta ehkä huomenna sitten. Siivottuaan talon Rehem laittoi lapset päiväunille ja kysyin missä Helen on, kun häntä ei ole näkynyt koko viikolla. Rehem kertoi hänen kärsivän hammassärystä ja menneen hammaslääkärille. On ollut ihan kivasti tekemistä, kun yksi käsipari vähemmän. Menin auttamaan Susania pyykkien kanssa, jotka olivat jo loppusuoralla. Rebecca, Stella ja Rehem olivat alapihalla kuokkimassa ruohoa pois hiekkakentältä. Menin ihmettelemään, mitä he tekevät. Juuri aamulla olin katsellut kuinka kivalta vihreä ruoho näyttää ja samassa he olivat kuokkimassa sitä pois, kun kuulemma haluavat pitää pihan siistinä. Roskat siis voi heittää pusikkoon tai oikeastaan minne vain, mutta muutamat ruohotupsut on heti kuokittava pois. Sam oli herännyt muiden mennessä päiväunille ja ilmoitti, että hänet oli unohdettu istumaan yksin potalle. Pelastin reppanan ja menimme kylvyn kautta sisälle. Matias vaikutti myös yksinäiseltä istuessaan sohvan nurkassa ja pidin seuraa kummallekin. Sam jaksaa seisoa tuettuna jo jonkin aikaa ja on alkanut konttaamaan pieniä matkoja.

Lounasajan lähestyessä hain käsienpesuvettä ja juuri sopivasti Stella alkoi tuoda ruokalautasia lapsille. Tänään vuorossa oli poshoa ja papukastiketta. Heti lounaan jälkeen kylvetin lapset, sillä tarkoituksenani oli lähteä tänään hieman aiemmin, kun olimme sopineet tapaavamme guesthousessa asuvan Annan ja hänen ystävänsä Tanjan kanssa Kampalassa. Lapset olivat taas kovin levottomia ja kylvystä ei meinannut tulla mitään, kun juoksivat edes takaisin verantaa pitkin. Etenkin Teddy kävi kierroksilla ja hänen juostessa jälleen keskelle kylpyhetkeä nappasin häntä kädestä kiinni ja samassa hän liukastui ja kaatui. Itkuhan siitä tuli ja säikähdin itsekin sattuiko tyttöön pahasti. Rauhoittui kuitenkin eikä käsi ollut kauaa kipeä. Etsiessäni puhtaita vaatteita lapsille aloin voida pahoin. Maha meni todella sekaisin ja luulen, että ruuassa oli jotain, mikä aiheutti vatsakrampit. Päätin soittaa Hassanin hakemaan minut, koska olo oli melko kurja. Jouduin soittamaan useampaan otteeseen, kun hän ei vastannut kumpaankaan numeroon. Sain hänet kuitenkin lopulta kiinni ja Anna ilmoitti heidän olevan jo Kampalassa. Odottelin Hassania toimistolla ja olo alkoi helpottaa. Hänen viimein saapuessa kysyin, millä hintaa hän veisi minut Kampalaan. Hinta oli tuplat normaaliin verrattuna, joten päätin mennä vain guesthouselle ja ottaa toisen bodan sieltä. Soitin useammalle bodalle, mutta kaksi ei vastannut ja kolmas olisi päässyt tunnin päästä. Alkoi hieman turhauttaa, sillä yksin matkustaessa on turvallisempaa ottaa tuttu boda. Paikallinen vapaaehtoinen Timo lähti mukaani hankkimaan bodan kadulta, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Timo sai myös neuvoteltua edullisen hinnan ja tapasin Annan, Tanjan ja Sebastianin Kampalassa moskeijalla.

Kyseinen moskeija on Saharan eteläpuoleisen Afrikan suurin ja Gaddafin rakennuttama. Muut olivat odottaneet minua jonkin aikaa ja puhuneet jo oppaan kanssa. Opastettu kierros moskeijalla maksoi 10 000 shillinkiä eli vajaa kolme euroa. Yksi moskeijalla työskentelevistä naisista tuli pukemaan meidät hameeseen ja huiviin. Sebastianin ei olisi tarvinnut pukeutua, mutta halusi vuokrata miehille tyypillisen asun. Ei pelkoa, että minusta muslimi tulisi, sillä näytin suoraan sanottuna kamalalta!

Aloitimme kierroksen minareetista, jonka huipulle oli melkoinen kipuaminen, mutta maisemat olivat sen arvoiset. Kampala näytti vaikuttavalta ylhäältä päin ja oppaamme kertoi kaupungin historiasta ja rakennuksista.

Seuraavaksi menimme sisälle moskeijaan, johon ei ole vapaa pääsy. En ollut ennen käynyt moskeijassa, joten tämä todella suuri rakennus teki vaikutuksen. Kokolattiamatto imi äänet, joten kaiku ei haitannut oppaan kertoessa moskeijasta ja islamin uskosta.

Istuimme pitkään keskustellen uskonnosta ja olikin melkoinen soppa, sillä luonnollisesti oppaamme oli muslimi, Anna ja Tanja ovat katolilaisia, Sebastian protestantti ja minä uskonnoton. Ihme kyllä minun ei tarvinnut selitellä kantaani, ja oppaamme kysyi vain, että kai sinä itseesi edes uskot. Ja kyllä uskon itseeni tällä hetkellä enemmän kuin ennen. Kierros oli oikein kattava ja sain hyvän tietoiskun islamista, sillä en juuri tiennyt siitä. En olisi kyllä itse edes ajatellut meneväni käymään moskeijassa, mutta Anna ja Tanja olivat menossa, joten päätin liittyä seuraan. Oikea päätös ja vaikka lähtö olikin hieman hankalaa, niin oli silti kiva tehdä jotain. Illat menevät nimittäin liian helposti guesthousella.

Takaisin lähtiessä porukka hajaantui, sillä Tanja halusi lähteä suoraan Nansanaan, Anna ja Sebastian menivät käymään pikaisesti vino markkinoilla ja minun piti mennä nostamaan rahaa. Sopivan hinnan neuvottelu bodakuskien kanssa on turhauttavaa, mutta lopulta pääsimme jonkinlaiseen sopimukseen. En ollut kovin iloinen lähtiessäni yksin tuntemattomalla bodalla automaatille, mutta en sanonut meneväni nostamaan rahaa vaan käyväni pikaisesti kaupassa, kun kuski odotti minua kadun varressa. Tällä kertaa menin suoraan automaatille, jolla viimeksi kävin ja sain haluamani summan ilman ongelmia. Matka jatkui Nansanaan ja pääsin ehjänä perille. Kuski kysyi minulta moneen otteeseen milloin olemme perillä, sillä hän ei tuntenut Nansanaa. Onneksi itse muistan reitin hyvin ja pääsin ehjänä rahojeni kanssa perille joka iltaisesta liikenneruuhkasta huolimatta. Ostin kadun päästä vettä, vihanneksia ja chapatin, sillä lounaasta oli kulunut jo hyvän aikaa. Guesthouselta suurin osa oli lähdössä ulos läksiäistunnelmissa, sillä kaksi italialaista tyttöä lähtee yölennolla kotiin. Päätin kuitenkin jättää illanvietot viikonloppuun, jotta jaksan huomenna paremmin projektissani. Abas pyörähti myös guesthousella, ja sain maksettua ensi viikon reissun. Keittiössä on melkoinen tiskivuori, sillä juoksevaa vettä ei ole. Ulkona olevasta säiliöstä sain kuitenkin vettä peseytymiseen. Katsotaan riittääkö astioita aamupalalle… Ensimmäinen kuukausi kuitenkin päivälleen takana ja ei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti aika menee. Ja edelleen olen enemmän kuin iloinen päätöksestäni tulla tänne!