Työviikko jäi lyhyeksi, sillä illalla päätimme lähtevämme perjantaina markkinoille. Olin kuullut markkinoista Jasperilta, joka kertoi myynnissä olevan matkamuistotavaraa edullisesti, mutta markkinoiden olevan vain perjantaisin. Aamulla vettä satoi taas kaatamalla ja soitin Hassanille, ettei hänen tarvitse tulla minua hakemaan. Linja oli taas huono ja puheesta oli vaikea saada selvää, joten laitoin hänelle puhelun jälkeen vielä varmuuden vuoksi viestin. Jatkoin unia, sillä sateella on turha edes yrittää lähteä Kampalaan. Kymmenen aikoihin nousin ylös ja puolen päivän aikoihin pääsimme viimein lähtemään markkinoille, kun Anna arpoi tulisiko mukaan vai ei. Otimme Lean ja Annan kanssa taksin Kampalaan, josta jatkoimme matkaa bodalla. Minun bodakuski sattuikin olemaan erikoinen tapaus isoine vappulaseineen ja boda oli varustettu erittäin kovaäänisellä äänimerkillä, jossa oli sama sävel kuin useimmissa busseissa. Kaikki tuntuivat tuntevan kuljettajan, joka ajoi kuin omistaisi kadut ja bussin äänimerkillä sai ihmeen hyvin tilaa ruuhkaisilla teillä. Vaikka matka menikin sujuvasti, ei ollut mitenkään mukava, kun kaikki tuijottivat ja huusivat musungua. Markkinat olivat oikein kivat ja edullisemmat hinnat sekä mukavat myyjät saivat ostoksia kertymään yllättävän paljon eikä edes ajoittainen tihkusade haitannut. Viimeinen kuukausi kuitenkin hupenee, joten ostoksia on tehtävä vielä kun voi ;)

Kierrettyämme markkinat lähdimme takaisin Kampalaan, jossa Lea ja Anna lähtivät Annan räätälin luo ja minä omani. Sovitin mekkoani, jonka pois saaminen osoittautui hyvin hankalaksi. Räätäli lisäsi muutaman sentin yhdestä saumasta helpottamaan riisuutumista jatkossa. Mekko oli mielestäni oikein onnistunut eikä hinnaksikaan tullut kuin noin 15€. Räätäliltä menin käymään taas postitoimistolla tarkastamassa postilokeron ja sen jälkeen menin päivittämään Internetin vielä kerran. Otin bodan toisille markkinoille, sillä muutamaa juttua en ollut ensimmäisiltä markkinoilta löytänyt. En jaksanut kuitenkaan kauaa kiertää ja menin tien toisella puolella olevaan kahvilaan, jossa olin ollut kerran aiemmin italialaisten tyttöjen kanssa. Lounas oli jäänyt välistä, mutta siitä huolimatta tilasin kahvin ja palan suklaakakkua. Söin ensin kadulta ostamani mangon isompaan nälkään ja suklaakakku oli yhtä hyvää kuin viimeksikin.

Kahvittelun jälkeen otin bodan takaisin Nansanaan. Illalla teimme Lean ja Annan kanssa ruokaa, minkä jälkeen pidimme leffaillan koko guesthousen porukalla. Eihän meitä tietysti montaa ole, vaikka Lea olikin vahvistuksena. Tiistaina tuli yksi uusi vapaaehtoinen, Noriko Japanista kahdeksi kuukaudeksi. Tyttövalta sen kuin kasvaa!