Perjantaiaamuna herätyskello soi ennen viittä ja söin pikaisen aamupalan, sillä Abas oli sanonut tulevansa puoli kuudelta. Sovittuun aikaan sai lisätä akateemisen vartin, muttei sentään afrikkalaista tuntia. Olin ajattelut, että ennen auringonnousua on kovin hiljaista, mutta ihmiset olivat jo liikkeellä ja lapset menossa kouluun. Täällä koulu alkaa seitsemältä, mutta osa lapsista menee jo kuudeksi ja päivä päättyy viideltä illalla. Pitkiä päiviä, sillä sama käytäntö koskee myös ala-astetta. Menimme hakemaan neljä tanskalaista tyttöä, jotka asuivat Kampalan liepeillä noin tunnin ajomatkan päässä. He eivät olleet varautuneet, että Abas olisi ajoissa, joten odottelimme hetken ennen kuin pääsimme aloittamaan matkan. Kolme tytöistä opiskelee sairaanhoitajaksi ja ovat tekemässä 8 viikon harjoittelua läheisessä sairaalassa. Heidän kanssaan oli myös May, joka on jo sairaanhoitaja ja työskentelee organisaatiossa, jonka kautta tytöt tulivat harjoitteluun eli hän on tavallaan valvojana. Porukka saatiin kasaan ja Kampalan aamuruuhka oli jo hyvässä vauhdissa päästessämme liikkeelle. Uni maistui kaikille koko matkan ja ensimmäinen pysähdys oli Ziwa Rhino Sanctuary, jonne saavuimme aikataulun mukaisesti klo 11. Vesisade oli laantunut tihkutteluksi ja ilma oli melko viileä - paras sää sarvikuonoja ajatellen, sillä kovin kuumalla makailevat vain varjossa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan vain minä olin menossa katsomaan sarvikuonoja, mutta saavuttuamme puistoon myös tanskalaiset päättivät tulla mukaan. Ziwa rhino sanctuary on ainoa paikka Ugandassa, jossa sarvikuonoja voi nähdä luonnossa ja tällä hetkellä sarvikuonoja on hieman alle 20. Meitä ennen paikalle oli tullut viiden hengen ryhmä jenkeistä ja heidän vaatteensa herättivät meissä hilpeyttä.

Kuuluivat uskonnolliseen (nimikin kertoi jo paljon) Jesus Christ - järjestöön ja miehillä oli suorat housut, pikkukengät ja valkoiset kauluspaidat ja ryhmän ainoalla naisella hame ja korkkarit. Kengät olivat mielenkiintoinen ratkaisu, sillä ajettuamme jonkun matkaa syvemmälle puistoon kävelimme loppumatkan mutaisella savannilla.

Löysimme nopeasti sarvikuonot, sillä yksi oppaista oli mennyt etukäteen selvittämään lauman sijainnin. Fiilis oli aivan mahtava, sillä etäisyyttä ei ollut kuin 20m. Otimme kuvia, kun oppaamme kertoi puiston synnystä ja eläimistä. Saimme myös nähdä vain kahden kuukauden ikäisen vauvasarvikuonon äitinsä kanssa. Tiineyden loppuvaiheessa emo vierottaa edellisvuoden poikasensa ja synnyttää yksin erillään laumasta. Emo myös kulkee pääosin kahdestaan poikasensa kanssa ennen kuin liittyy takaisin laumaan poikasen vartuttua ja samalla edelliset poikaset liittyvät takaisin hänen perheeseensä. Tänä väliaikana edelliset poikaset liittyvät toisen naaras sarvikuonon perheeseen. Retki oli todellakin 50 dollarin arvoinen! Vietettyämme noin puoli tuntia sarvikuonoja ihastellen lähdimme takaisin autoille. Puistossa oli myös antilooppeja ja paikallisia lehmiä, joilla oli mielettömät sarvet. Matka jatkui seuraavaan kaupunkiin, jossa pysähdyimme lounaalle. Kello läheni neljää, joten nälkä oli jo melkoinen. Ruoka oli oikein hyvää ja vatsat täynnä jatkoimme matkaa Murchison fallsin kansallispuistoon. Noin 80km matkaan meni pari tuntia, kun teiden kunto huononi selvästi.

Päästyämme kansallispuiston puolelle bongasimme ensimmäiset apinat. Abas huomasi myös pienen kilpikonnan tiellä, jota pysähdyimme ihastelemaan.

Tunnelma alkoi olla kohdallaan, kun katseet kiertelevät pitkin metsä- ja savannimaisemaa etsien eläimiä. Saavuimme majoituskohteeseemme kuuden aikoihin ja saatuamme avaimet tilasimme päivällisen saman tien, ettemme jäisi ilman. Sovimme syövämme kahdeksalta, joten menimme viemään tavarat. Tanskalaiset yöpyivät yhdessä kahden huoneen ja kylppärin bandassa ja minä jaoin bandan Abasin kanssa. Mökit olivat lähekkäin, joten sain lainata tyttöjen kylppäriä. Nähtyämme huoneet menimme oluelle odottelemaan illallista ja nauttimaan maisemista. Ruoka oli jälleen oikein hyvää ja istuimme iltaa nauttien savannin äänistä. Oli ihanaa jättää liikenteen melu ja kiireinen Kampala taakse hetkeksi. Vaikka olimme nukkuneet melkein koko päivän autossa, kaikki olivat väsyneitä. Lämmin suihku ja froteepyyhe tuntuivat luksukselta! Menimme ajoissa nukkumaa, sillä lähtö oli aamulla puoli seitsemältä. En osannut nukkua uudessa paikassa ja kuuntelin ulkona touhuavien pahkasikojen ääniä. Meitä oli myös varoitettu yöllä leiriin tulevista virtahevoista…