Profile
Blog
Photos
Videos
Lauantaina tekemättömyys alkoi jo kyllästyttää. Tarkoituksena oli lähteä Kampalaan torille yhdessä neljän italialaisen vapaaehtoisen kanssa, mutta lähtö venyi iltapäivään ja siirsimme reissun suosiolla sunnuntaille. Käteinen oli päässyt loppumaan, joten lähdin Valentinan kanssa nostamaan rahaa Nansanan ainoalta automaatilta. Kävelymatkan lopuksi totesimme, ettei automaatissa ole rahaa. Helle oli vienyt kaikki voimat, joten otimme bodan takaisin guesthouselle. Sain lainattua rahaa muilta, kunnes saisin nostettua rahaa Kampalasta. Cissy sanoi minulle aiemmin päivällä, että minun pitää opetella rentoutumaan eikä aina tarvitse olla tekemässä jotain. Helpommin sanottu kuin tehty, joten päätin pyykätä. Illalla lähdin syömään työleirille tulleen ranskalaisen tytön, saksalaisen ja paikallisen vapaaehtoisen kanssa etiopialaiseen ravintolaan. Ravintolan listalla oli vain yksi annos - iso rieskan tyyppinen leipä, jonka päälle laitettiin liha- tai kasviskastiketta. Sitten rieskasta revittiin paloja ja pyöräytettiin sisälle kastiketta. Sormilla syöminen on yllättävän vaikeaa, jos ei halua sotkea. Oli kuitenkin todella hyvää ja varmasti menen uudestaan tuohon ravintolaan ja otan kamerankin mukaan. Menimme vielä pelaamaan biljardia viereiseen baariin. Söin turhan nopeasti, jonka seurauksena mahani osoitti mieltään. Päätin mennä nukkumaan osan porukasta lähtiessä Kampalan yöhön. Sähköt olivat edelleen poikki palatessani guesthouselle (katkesivat joskus ennen kuutta illalla), joten otsalampulle oli käyttöä.
Aamulla herätessäni olin sekaisin päivistä, sillä sunnuntaille tyypilliseen tapaan en kuullut kirkon menoja. Sähköt olivat siis edelleen poikki ja saimme nauttia rauhallisesta sunnuntaiaamusta. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin tanssin ja rumpujen vuoro, mihin ei äänen toistolaitteita tarvita. Rytmikästä musiikkia kuuntelee ihan mielellään, mutta saarna osuudet jää mielellään kuulematta. Sähkökatkosten aikana osaa arvostaa kaasuhellaa, vaikka muutamaan otteeseen olen meinannut polttaa sormeni sitä sytyttäessä. Aamiaisen jälkeen lähdimme Kampalaan matatulla. Oli niin ihana päästä liikenteeseen guesthouselta! Matkalla maisemat veivät ajatukset mennessään ja en tiedä olenko vieläkään sisäistänyt olevani todellakin Afrikassa. Menimme ensin katsastamaan vino marketin. Kauppa-alue on keskellä epämääräistä rakennelmaa ja kapeiden käytävien varrella on myynnissä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Useimmat möivät kuitenkin kenkiä, vaatteita ja ruokatarvikkeita. Kiersimme aluetta kuuntelimme musungu huutoja. Vähän väliä joku tarttui kädestä ja pyysi katsomaan tuotteitaan. Repusta sai todellakin pitää huolen, sillä tällä torilla on paljon taskuvarkaita kuten arvata saattaa. Kameraa en edes ottanut mukaan hukattavaksi ja muutenkaan tällaisilla paikoilla ei ole hyvä ajatus kuvata. Markkinat olivat todellakin Cissyn sanoja lainatakseni: "A big mess!" Pienillä poluilla sai katsoa mihin astuu, ettei kompastu roskiin ja jostain yläpuolelta tiputteli välillä myös vettä. Haju oli sanoin kuvaamaton. Ei mitään verrattuna turistikohteissa oleviin basaarialueisiin, mutta oli tämäkin nähtävä! Kaikilta pääsi syvä huokaus astuessamme ulos kadulle. Tässä vaiheessa uskalsi jo avata kassin ja kaivaa vesipullon.
Seuraavaksi oli vuorossa mahdoton tehtävä eli löytää automaatti, josta saisin nostettua rahaa. Kokeilin taas useampaa eri automaattia tuloksetta. Päätin ottaa bodan automaatille, jolta viimeksi sain nostettua rahaa ja sovin tapaavani muut toisella torialueella. Reissu tuotti tulosta, vaikka en edelleenkään tykkää matkustaa yksin bodalla. Sain kuitenkin nostettua rahaa ja löysin muut craft markkinoilta. Nämä markkinat ovat tehty turisteja varten ja niitä kutsutaan myös musungu markkinoiksi. Paikalliset myyvät paikallisia tuotteita, mutta kaikki asiakkaat ovat valkoisia. Väkeä ei ollut paljoa, joten kiertää sai rauhassa ja myöskään tavaroiden perään ei tarvinnut olla hysteerinen. Myynnissä on vaatteita, huiveja, kankaita, käsitöitä, koruja ja vaikka mitä muuta. Erittäin petollinen paikka, sillä tuolla iskee todellakin shoppailu hysteria! Sain kuitenkin toistaiseksi maltettua mieleni, mutta pelkään rinkkani jäävän pieneksi… Ihanan värikkäät kuosit ja ohuesta kankaasta tehdyt ilmavat vaatteet ovat täydellisiä tähän ilmastoon ja kulttuuriin. Ostin housut ja mekon, joten vaatevaraston kerryttäminen on aloitettu!
Löysin myös valokuvakehyksen ja kalenteripalikkasysteemin.
Täältä olisi ihana tuoda, vaikka mitä tuliaisia, mutta mutta… Joku innokas voisi tulla käymään, ja saisin samalla hyödynnettyä lisää matkalaukku tilaa ;)
Shoppailun päätteeksi menimme kadun toisella puolella olevaan kahvilaan, jonka nimesimme musungu kahvilaksi. Oikein kivasti sisustettu väljä kahvila, jonka asiakkaat olivat pääasiassa valkoisia. Söimme myöhäistä lounasta ja toasti ei ole vielä tähän mennessä maistunut yhtä hyvälle. Jälkiruuaksi otin todella suklaista suklaakakkua ja oli ihana herkutella, vaikka paikka oli turistihinnoissa. Tänne pitää myös tulla uudestaan ja sitten otan kamerankin mukaan. Hengähdystauon jälkeen kävelimme uudelle taksiparkille etsimään matatua. Taksiparkki oli varsinainen sekasorto ja olin tyytyväinen, kun sain vain kävellä Clelian perässä. Nansanaan oli menossa useampi matatu ja miehet, jotka keräävät asiakkaita ja rahastavat ovat melko hyökkääviä. Siinä meinasi jo kahdelle tulla tappelu kenen matatuun menisimme. Pääsimme kuitenkin pujahtamaan kyytiin ja matka kotiin alkoi. Guesthouse alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta varmasti osittain siksi, että saa pienen hengähdystauon ja eurooppalaisia ihmisiä ympärille. Perille päästyämme oli ihana todeta, että sähköt toimivat taas! Pisin sähkökatko tähän mennessä, sillä yleensä katkokset ovat vain parin tunnin mittaisia. UPA:n kulttuuriryhmän harjoitukset olivat käynnissä ja oli hauska nähdä taas paikallisia vapaaehtoisia, jotka ovat aina niin ystävällisiä. Ilta menee päivästä palautuessa ja kylmä suihku varmasti raikastaa oloa. :)
- comments