Aamusella heti tsekkailemaan, olisiko eilen liikkeeseen toimitettu kirja jo kopioituna. Ei nyt vielä, puolen päivän aikaan vasta. Palasin kyseiseen aikaan, jolloin jono oli ulos asti. Joku muukin yliopiston opiskelijoista halusi kopioida jotakin. Loppujen lopuksi hieman ennen puoli yhtä sain kaipaamani opuksen kätöseeni. Uljas odotti kirjastolla, ja alkuperäinen tiiliskivi pääsi takaisin hyllyyn. Tuulispäänä kohti kotia, bussi lähtisi 13.20 terminaalilta. Ida ja Heikki olivat ystävällisesti laittaneet ruokaa mulle "matkapakettiin" eli tölkkiin, sillä kotona en ehtisi syödä. Kamat mukaan ja ulos taksiin, joka saatiin sopivasti kadulta ilman puhelinsoittoja. Täpärälle menisi!

Puolijuoksua lähtölaitureille.. Kappas, ei näkynyt kaipaamaamme moottoriajoneuvoa. Kyllä se sieltä tulla huristi, tosin puolisen tuntia myöhässä. No, ehtipähän sopivasti sydämen lyönnit hieman tasaantua ootellessa, ja aurinko paistoi niin kelpasi taas ollakkin ulkoilmassa. Ajoneuvoon nouse ja peltitölkkipastaa nassuun. Coquimbosta sain vierustoverin ja onneksi olin juuri ehtinyt lopettaa pastan kanssa suttaamisen. "Karaokeisäntä" (eli bussin työntekijä, joka vaihtaa leffat, siivoaa, sulkee ja avaa ikkunaverhoja, kerää tietoja jne.) jakoi jo pidemmän aikaa autossa matkanneille eväspusseja.. Yhtäkkiä hän käveli bussin etuosasta yksi pussi kädessään ja viskasi sen syliini. Mitä?! Olinko vieläkin niin nälkäisen näköinen?! Muut "lyhyen" ( 6 - 8h) matkan matkustajat eivät pusseja saaneet. Mielestäni Ursulakaan ei ollut pitänyt minkäänlaista ääntä..Tai sitten korvani olivat niin lukossa vuoristoissa matkatessa. Bussin ajettua jo pitkälti yli puolimatkan, se yhtäkkiä ajoi tien sivuun ja peruuttelikin.. Mitäs ihmettä.. Musiikkia kuunnellessa ja ulos tuijottaessa meinasin saada sydärin, kun jokin vaaleakarvainen juoksi ohitse kohti bussin takaosaa. Koira. Ja noutajalla päällä sininen liivi, jossa teksti: Detective. Takimmaisessa penkissä istunut mies poistettiin bussista. Detective nuuhki vielä uudelleen bussin läpikotaisin, ja toinenkin henkilö poistettiin bussista. Kolmannella nuuhkintakerralla ketään ei poistettu. Bussi seisoi tien laidassa.. Lisää volyymia ja unta palloon, tässä saattaisi mennä hetki!

Hetki osoittautui noin puoleksi tunniksi, jonka kuluttua toisella nuuhkinakerralla poistettu henkilö palasi bussiin, ja matka jatkui.. Ensimmäisenä poistettu otettiin takaisin kyytiin motaripätkän päätyttyä, joltakin pieneltä levähdyskohdalta. Taisi heppu päästä motaria oikein poliisikyydissä. Perillä Santiagossa vuorossa oli metroilua keskustaan, Korpparin kämpälle. Alakerran conserje (vahtimestari tai vastaava) ei halunnut päästää meitä sisälle, ilman varmistusta señorita Karoliinalta, että señorita Inan amigoineen saa päästää hissiin.. heheh. Iltapalalle painelimme parin korttelin päästä bongaamaamme kinukkilaiseen. Menu 4:lle, ja mitä muut ei jaksa ni Urski kyllä hoitaa! Ja taas olo kuin liian täyteen puhalletulla ilmapallolla. Rankan (?) matkan päätteeksi ei jaksanut hurjasti juhlia, mutta ainahan sitä yhden voi ottaa.. Ja se yksi saattaa olla kokoluokkaa 0,6 litraa! Ei sitä enää lasiksi voinut sanoa, tuoppikin tuntuu liian "pieneltä" sanalta kuvaamaan sitä.. Kannu? No melkeinpä. Vesi valui silmistä muistellessa vanhoja toilailuja Loimaan kotikonnuilla, ja nimenomaan nauramisen johdosta. YKSIEN jälkeen kohti unten maita, aamun herätys olisi kuulemma seiskalta.. Qué bueno!