Pikku hiljaa alkaa viikkorytmi muistuttaa Suomen vastaavaa… Olotila oli kuin sunnuntaina pitääkin, puolihorroksessa lojuva janoinen ruumis. Makaroonilaatikon höysteisestä unesta herättyäni oli aika tilata paistettua kalaa kotiinkuljetuksella. Hyvä, en olisikaan ollut innostunut lähtemään ihmisten ilmoille. Tukka pystyssä kuin Marge Simpsonilla marssin huuhtomaan väsymystä alas viemäristä. Tehtävän hoidettuani löysin huoneestani kaksi sinne kuulumatonta henkilöä; Claudian ja Isidoran. En ollut näköjään pedannut sänkyäni tarpeeksi hyvin (ensi kerralla suihkuun mennessäni ovi tulee lukituksi). He tekivät myös löydön, nimittäin mustan ison läikän ikkunan alta. Mikäli oikein ymmärsin, oli se tulosta siitä, että olin noudattanut ohjeita ja avannut ikkunan joka aamu tuulettaakseni koppiani. 3-2-1-siivoustalkoot käynnistykööt. Katsoin parhaaksi liueta paikalta ja lähteä vetreyttämään koipiani naapuruston kaduille. Olinkin juuri kuullut televisiosta tutkimustuloksia, että kävely on tehokkain tapa päästä eroon lisä-Ursulasta.

Palatessani puunaus oli edelleen käynnissä. Tv:tä toljottaessani huomasin, että nyt pestiin jo kattoakin. Olinkin jo aiemmin viikolla ihmetellyt, miksei kaksi kertaa viikossa 6 tuntia imuroivan tätösen työtehtäviin kuulu seinien ja kattojen putsaus (sillä sitä ne kaipaisivat), mutta ilmeisesti tämä olikin jonkinlainen sunnuntaiharrastus muulle perheelle..