Ohjelmanumero etsitään Idalle uusi puhelin, johon käy mikä tahansa SIM-kortti, sekä ostetaan polkupyörät nopeuttamaan kouluun menoa ja muutenkin helpottamaan liikkumista rantabulevardilla ja sieltä kauemmas. Puhelimen löytämiseksi piti kävellä ostoskeskus päästä päähän pariin otteeseen, sillä paikalliset "opaskoiramme" tekivät hieman vertailuja, mistä puhelin olisi viisainta ostaa. Samalla saimme tilattua kämppäämme nettiliittymän, joka tulisi ehkä loppuviikosta, tai seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla.. No, kunhan tulisi aiemmin kuin viikko ennen paluuta Suomeen.

Ostoskeskuspyörinnän jälkeen polkupyöräliikkeeseen. Wau, olivatpa pojjaat löytäneet meille hienot fillarit! Enpä ole tainnut moisella koskaan ajaa, saatika sellaista hankkia. Pyöriä ei kuitenkaan saanut ihan heti matkaan, joten pikainen lounastus supermarketin ruokatiskillä oli sopivaa ajanvietettä. Ursula-Vellamo sai kupunsa täyteen ja vieläpä ruokalevon nurmikolla. Polkupyöräily paikallisen liikenteen seassa se vasta huvittavaa olikin. Tai aluksi lähinnä kauhistuttavaa. Mikä jännintä, pyöriemme ominaisuuksiin eivät kuuluneet jalkajarrut, joita ilman en ole tainnut koskaan ajaa. Kotiin asti päästiin kuitenkin kaikki ehjinä ja jopa ruhjeitta. Kauaa ei sisätiloissa ehtinyt homehtua, sillä kellon viisarit alkoivat kertoa suuria lukemia. Olisi aika lähteä kohti bussiasemaa, sillä lippu Santiagoon vievään menopeliin oli edelleen ostamatta, eikä matkaseurani ollut vielä varmistanut lähteekö mukaan vai ei. Löysin hänet kotoaan korjaamasta Idan hajonnutta puhelinta, SE TOIMI! Pakko todeta, että nämä heput tuntuvat korjaavan laitteen kuin laitteen tuosta vain.

Bussissa oli onneksi vielä rutkasti tilaa..tai siis istumapaikkoja. Paikat itsessään eivät olleet niinkään tilavat, mutta kyllä niissä nukkumaan pystyi. Santiago ja Krpl, täältä tullaan!!