Koulupäivä numero kaksi ja vaihteeksi herätyskello oli "rikki" , minkä tunsi jaloissaan kampuksen porteista astellessa. Matkalla kohti luokkahuonetta (jonka sijainnista oli sentään jonkinasteinen vainu tällä kertaa) pisti silmiin lappu ilmoitustaululla..kyseinen kurssi alkaisi vasta viikon kuluttua. Josko sitä sitten vaikka kävelisi vaihteeksi keskustaan.

El Día kourassa palasin kampukselle yrittämään imeä jotain informaatiota maan tapahtumista itseeni. "Los pequeños diccionarios de Gummerus" alkaa osoittautua erittäin tärkeäksi eepokseksi. Pian paikalle alkoi valua populaa, mikä varmisti että olin sattunut oikeaan paikkaan. Administración de personal:ia pari tuntia minulle, por favor. Luokkahuoneeseen oli ilmaantunut myös japanilainen vaihto-oppilas. Vajosin henkisesti maan alle piiloon opettajan kysellessä häneltä hänen espanjan kielen taidoistaan. Tuntuivat olevan samalla tasolla kuin minunkin… Ilmeisesti piiloni oli kuitenkin riittävän hyvä enkä joutunut tekemään selkoa ymmärtämykseni tasosta.

Iltapäivällä metsästin itselleni uutta lukaalia, tosin heikoin tuloksin. Kävimme katsastamassa kaksi eri asuntoa, toinen ihan mukava muuten mutta Internet-yhteyttä ei olisi. Iso ei siinä tapauksessa. Toinen vaihtoehto puolestaan piti sisällään huoneen erään naisihmisen talossa, mutta aivan campuksen lähellä, eikä hintakaan taivaita hiponut. Tosin seikka, että taas asuisi jonkun nurkissa ei saanut suunnaltani kannatusta. Etsinnät jatkukoon. Aikaa vierähti myös selvitellessä mitä eräälle mysteeriselle kv-koordinaattorilta saamalleni lapulle tulisi tehdä. Asia ei ottanut selvitäkseen. Toisaalta tuli infoa, että siihen tulisi ottaa jokaisen kurssin opettajalta allekirjoitus, toisaalta taas että siihen tarvittaisiin vain kyseisen koulutusohjelman päällikön nimi. Huomenna marssisin jälleen Casa Centraliin etsimään koordinaattorin käsiini ja ravistelisin tiedon hänestä irti. Ja aikaa ravistelulle kyllä olisi, sillä huomisen lukujärjestys ammotti tyhjillään.