Uskomatonta, aivan käsittämätöntä.. Olin aamulla tunneilla! Tosin myöhässä, mutta sehän on normaalia täällä. Kieliopin tunneilla siirryttiin aksenttien maailmaan, joka ei oikein avautunut. Sääntö se ja sääntö tämä. Seuraavassa tentissä saattaisi jopa naurattaa kahta kauheammin kuin maanantaisessa, mikäli jotain ihmettä sisäistämisen kanssa ei tapahtuisi.

Uljas odotti uskollisesti vielä tuntien jälkeenkin yliopiston porttiin kiinnitettynä, josta puheenaihe saikin loistavan aasinsillan siihen, että Zachin ja Sophien sekä belgialaisten kämpästä oli joku halunnut noutaa omakseen pari polkupyörää ja läppärin. Nälkäkin oli kyseiselle hepulle iskenyt seinäkiipeilyn jälkeen (tullut seinää pitkin sisälle kengänjäljistä päätellen) ja oli siten haalinut mukaansa myös juustot, maidot sekä oluen. Voi vitsit!

Päivän ensimmäinen velvollisuus (tunneille osallistumistahan ei voi laskea velvollisuudeksi..) oli selviytyä laskupinosta. Laskut (vesi, sähkö ja kaasu) maksetaan täällä mm. supermarketeista löytyviin maksupalvelupisteisiin, joista eräälle saavuimme sopivasti ruuhkaisimpaan aikaan eli puoliltapäivin. Tehtävästä suoriuduttuamme ja eväät ostettuamme pikapikaa kotiin pakkaamaan sekä pesemään pikaisesti pyykkiä, jotta olisi jotain mitä pakata. Suuntana olisi Valle del Encanto, joka sijaitsee Valle del Limarissa. Pyykkejä odotellessa päästettiin mestarikokki Anita jälleen kaasuhellan ääreen.. Tuloksena vihreää, mutta epämääräisestä ulkoasusta huolimatta, maukasta riisiä :D Aikataulumme illan osalta oli melkoisen auki, joten toiminta oli suhteellisen ripeää, varsinkin kun jostain olimme saaneet päähämme että bussi Ovalleen, josta pääsisi toisella bussilla kohti määränpäätä, lähtisi puoli viideltä. Kyseisestä harhaluulosta johtuen olimme valmiina Davidin luona neljän aikoihin. Vaan kiire (mikä?) oli tosiaan ollut vain kuvitelmaa, ja suunnitelmat olivat saaneet muutenkin uuden käänteen, sillä seurueemme saisi lisävahvistusta Uudesta-Seelannista kotoisin olevasta Siobhanista, joka saapuisi La Serenaan kello jotain. Odotellessa oli aikaa tehdä uusi reissu supermarkettiin, sillä joitain tärkeitä ainesosia oli vielä hankkimatta.

Odottelu alkoi pitkästyttää itse kutakin, joten oli aika juhlia. Juhlat sisälsivät mm. tanssia Davidin asuintalon katolla "O Carolina":n tahtiin. Nälkäisenähän ei voisi reissuun lähteä, joten päivän kolmas reissu samaiseen supermarkettiin. Sopivasti olivat paikallisten liköörien markkinoijatkin saapuneet marketin käytäville. Joukko hilpeä palasi takaisin Davidin kämpälle valmistamaan completoja nälkää hävittämään. Uusi vahvistuksemmekin saapui juuri sopivasti ruokailemaan. Raukka parka oli kuvitellut pääsevänsä lepäämään La Serenaan saapuessaan vaan ei, juoksu jalkaa kohti bussiasemaa ja bussi kohti Ovallea. Matkan rattoisuudesta ja puhevolyymin korkeudesta piti huolen 4 litraa Chillán + ginger alea… Pimeydestä huolimatta vuoristomaisemat bussin ikkunasta olivat upeat.

Perillä Ovallessa teimme odotteluleirin tien reunaan. Matkaa Valle del Elcanton risteykseen olisi vielä 20 kilometriä. Kuvamateriaalia kertyi jälleen, jokseenkin julkaisukelvotonta sellaista. Poistuimme bussista pilkkopimeään risteykseen. Matkaa itse Valle del Elcantoon olisi vielä 5km hiekkatietä pitkin. Koska seurueemme saisi suomalaisvahvistuksen aamulla kello 6, päätimme tehdä leirin risteyksen lähelle hiekkatien reunaan ja odottaa häntä siinä. Heinien hakua ja parin, jonkin eläimen tekemän, kolon tukkiminen ja tadaa, telttapaikkamme oli valmis. Kuu möllötti täytenä taivaalla ja pilvet väistivät sitä mielenkiintoisella tavalla. Makuupussit esille ja maailman suurin telttamme oli valmis! Ja vain taivas oli kattona, kirjaimellisesti.