El día del niño. Viimeöisestä retkestä hieman väsyneenä lähdin Claudian, Valerian ja Isidoran mukaan Parque Coll:iin, johon monet perheet olivat kokoontuneet. Parque Coll on isohko puisto, jossa on "kiinteitä" grillaamispisteitä, sekä puistoalueen takana rodeo-areena. Perheet ystäväperheineen pystyttivät teltat nurmelle, toivat mukanaan puutarhakalusteet ja viettivät aikaa keskenään. Koko päivä kului kuunnellessa hurjaa tahtia puhuvia chileläisiä. Päivä oli aurinkoinen ja erittäin mukava. Pysyin jopa jotenkin kärryillä puheesta ja osasin nauraa oikeaan aikaan. Saavutus sekin. "Hymyile niin he luulevat että ymmärrät" toimi myös erittäin tehokkaasti. Jotkin asiat tosin hämmästyttivät, kuten autojen parkkeeraaminen.. Muutamaan otteeseen joku porukastamme lähti autolla käymään joko kotonaan tai hakemassa kaupasta jotakin, joksi ajaksi kaksi meistä meni aina tuolien kanssa istumaan paikalle, johon auto oli parkkeerattu. Siellä sitä aina välillä istuttiin tuntien olonsa erittäin tyhmäksi. Istua siinä tien varressa muovituolilla odottaen, että auto palaa. Tapansa kullakin. Tein myös tuttavuutta uuden grilliherkun kanssa; choripan (kuin hotdog).

Illalla koittikin ohraleipä. Savunhajuisena ja raitisilmamyrkytyksestä kärsivänä oli parin murukahvikupposen jälkeen ryhdyttävä tosi toimiin, vaikka tv:stä tullut Batman-leffa houkuttelikin jäämään olohuoneeseen. Huomenna alkaisi koulu enkä ollut tiistaisen koordinaattori-meetingin jälkeen hipaissutkaan ainuttakaan koulunkäyntiin liittyvää lappua. Siinä se läjä nyt tönötti ja irvisteli päin naamaa. Syvä huokaisu, ja pohtimaan mitkä kurssit saattaisivat olla helpoimpia. Summamutikassa poimin muutaman kurssin lukujärjestykseeni, ja totesin sen olevan vallan mainio. Kelvatkoon. Vielä kun saisi itsensä kammettua ylös aamun ensimmäisille tunneille, jotka alkaisivat kahdeksalta toisella puolen kaupunkia.

Niin se on ensimmäinen viikko La Serenassa takanapäin. Ei kun aloittamaan uutta! Maanantaiaamu, antaa tulla vaan, kyllä minä kestän! ;)