Siistintäpäivä! Oli se jo aikakin ottaa itseä niskasta ja tehdä luolalle muodonmuutos. Pyykkituvassa olikin ruuhkapäivä keskiviikkoisin, sillä mennessäni siirtämään omiamme kuivaajaan olivat jo toiset ehtineet nakata ne pyykkikoriin ja heittää omansa pesukoneeseen. Pitäisi siis odotella, että saa seuraavan lastin koneeseen. Kuivaaja pyörimään ja kuluttamaan rättejä sisätilojen puolelle. Nopeat syövät, hitaat eivät ja kosto on suloinen; nyt oli vuoroni ottaa toisten pyykit koneesta ja heittää omat tilalle. Hahaa, ähäkutit ;)

Jotta oudosti siivoamalla alkanut päivä saisi yhtä omituisen loppusilauksen, vedettiin tennarit jalkaan ja lähdettiin lenkille! Jopas jotakin, oikein itseäkin hirvitti. Wellan puhallellessa kuumaa ilmaa Anitan kuivattamiseksi havaittiin outo ääni, jota harvemmin kuulee. Ovikello soi. Kuka ihme… Emme avanneet ovea, ei voisi tietää kuka on pannut merkille kahden ulkomaalaisen asuvan kyseisessä osoitteessa. Ovikello soi uudelleen ja uudelleen. Ovi ei kuitenkaan auennut. Tunkeilija katosi hetkeksi, palaten taas pimpottamaan ovikelloa. Ovi ei kuitenkaan aukeaisi, päinvastoin se oli nyt vedetty jo takalukkoon ja paistinpannut kaivettu taisteluvalmiuteen ;) Vielä kerran tunkeilija palasi, eikä onnistanut häntä kolmannellakaan kerralla. Olimme ikkunasta kurkkiessamme (varsinaiset agentit vauhdissa taas) bonganneet takaraivon, joka kenties saattaisi kuulua yhdelle alakerran vahtimestareista. Ida läksi kysymään, oliko heillä asiaa, Ursula-Vellamon jäädessä vahtimaan ovea.

Takaraivo oli tunnistettu oikein. Asia koski siivousoperaatiotamme, joka sisälsi myös peittojen ja muiden tuulettamista sekä pyykkien kuivattamista parvekkeen kaiteella, joka ei ollut sallittua täälläkään. Jatkossa emme niin tekisi ja säästyisimme tunkeilijaepäilyiltä sekä paistinpannujen väärinkäytöltä.