Maailmankirjat palautuivat tasapainoon; nukuin pommiin. Tosin en niin pahasti, ettenkö olisi ehtinyt juosta kampukselle. Siinä kipittäessäni hurjaa vauhtia mäkeä alas pidin myös yhden sortin arpajaisia. Päävoittona oli läsnäoloni luennoilla. Tällä kertaa jackpotin vei Crítica de la Culturan tunnit, sillä niille en ollut vielä aiemmin "ehtinyt osallistua".. Muut olivat jo istuutuneet kun saavuin pelipaikalle. En ehtinyt vielä valita sopivaa pulpettia kun kimppuuni jo hyökättiin. Professori se pisti heti aamun alkajaisiksi kielitaitoni ja muutkin kykyni testiin (ja kuten monet tietävät, tai ainakin opiskelutoverit, päässäni ei todellakaan liiku yhtikäs mitään ennen puoltapäivää), kysymällä mitä on kulttuuri. Joo, osaanhan minä tähän vastata, paitsi jos pitää vastata espanjaksi.. Öö, no hablo mucho español?! No ei, ei kelvannut vastaukseksi. Sain kuitenkin kakistettua suustani vastauksen, joka sai opettajan nyökyttelemään. Huh, ensimmäinen erikoiskoe läpäisty ja istumaan, hetkeksi. Sillä seuraavana vuorossa oli esittäytyminen. Tai lähinnä nimeni kertominen. Vaan eipä se nelikirjaiminen pötkö ole niin helppo näiden mielestä, joten taulullehan se oli mentävä kirjoittamaan. Lopputunnit kuuntelimmekin sitten opettajan selitystä siitä, miten suomalainen ja espanjalainen kulttuuri eroavat toisistaan. Saimme myös kuulla Nokiasta, saunasta, joulupukista, saamelaisten pukeutumisesta, poroista… Mutta hei, minähän ymmärsin mistä puhutaan ;) taisin sittenkin itse saada pitämieni arpajaisten päävoiton! Tai sitten en.. Seuraavat tunnit Investigación de Mercado:a pitivät kyllä huolen siitä, että pysyisin maan tasalla ajatusteni kanssa. Tapian graffitit eivät vieläkään ottaneet auetakseen minulle. Ehkä pitäisi harkita jonkinlaista graffiti-taiteen kurssia, jotta saisin selkoa kauppatieteiden professorien teksteistä?!

Tuntien päätyttyä siirryin vaihtelun vuoksi keskustan kauppakaduille tappamaan aikaa, sillä olimme sopineet lounaasta Davidin ja Juanin kanssa, ja kyseiseen tapaamiseen olisi aikaa vielä puolitoista tuntia. Tämä aika tosin hurahtaa hyvin nopeasti kauppoja kierrellessä. Aina sitä löytää jonkin uuden nurkan, mitä ei ole vielä kolunnut. Tismalleen sovittuun aikaan saavuin Juanin kodin portille ja kaivoin puhelimeni soittaakseni jonkun avaamaan portin. Heh, kas tekstiviesti joka tietää kertoa että kimppalounas peruttu. Joskus mp3-soittimen kuuntelemisesta kävellessä on näköjään haittaakin. Ja mitä tulee suunnitelmien tekemiseen täkäläisten kanssa, ei niitä juuri kannata kiveen kirjoitettuina pitää. Paremmin niitä voisi kutsua "ehkä - kenties -mahdollisesti - jos hyvin sattuu"-sopimuksiksi J . Vastedes muistaisin tarkistaa puhelimeni ennen kuin kävelisin turhaan väärään suuntaan.

Kalenteriin oli tämän päivän kohdalle buukattu myös kämpän hakua. Se ei sujunut hyvin, sillä jouduin vääntämään avustajilleni rautalangasta, etten aikoisi muuttaa perheestä toiseen perheeseen. Oman kodin löytäminen tästä kaupungista olisi kuulemma todella hankalaa. Teki mieleni sanoa, että kuulkaas kaverit, tähän asti en voi väittää minkään olleen erityisen helppoa ennen tänne tuloa tai täällä ollessani, mutta jätin toteamatta :D Kyllä se koti sieltä vielä löytyisi. Tuloksettoman reissun jälkeen palasin kotiin kellon ollessa yhdeksän. Tunnin kuluttua pitäisi alkaa tehdä lähtöä kohti merta, jos meinaisi mennä Anjan, Leon ja Jensin uudelle kämpälle iltaa istuksimaan. Turhautuneena kämpänhakureissusta jäin kuitenkin kotiin. Jalkani olivat jo saaneet tarpeeksi treeniä täksi päiväksi.