08:30 - HERÄTYYYS! Eih, noustava se oli jos meinasi bussiin ehtiä. Kummasti ei jaksanut yllättää, että bussi oli myöhässä. Matka sujui lähinnä hirsiä vedellen, mitä nyt Copiapóssa jaksoi sen verran itsestään puristaa, että haki kupposen kahvetta. Väsyneenä saa iloa irti pienistäkin asioista, luulenpa että paikalliset eivät ymmärtäneet syyt' nauruuni bussin ulkopuolella kahvia hörppiessäni.. Jotenkin vain fakta, että tankkauspisteessä lukee BOMBA (joka muuten tarkoittaa täällä pommin sijaan tankkauspistettä/bensa-asemaa), sai melkein kahvit väärään kurkkuun. Kamera olisi ollut hienossa vyölaukussani (TURISTI!), mutten halunnut luoda itsestäni enää hullumpaa vaikutelmaa.

Monen monta tuntia bussissa nukkuneena, ja edelleen väsynyt La Serenaan saapuessa. Tosin niin oli koko seurue laiskottunut sen verran, että ruoan laittaminen ei nyt huvittanut. Aavikon tomut huuhdeltuamme askel vei viereiseen pizzeriaan. Kannoimme läppäreitä mukanamme, toivoen että ravintolassa olisi WLAN. Ei löytynyt vaikka epätoivoisesti yritimme. Rantatien penkki olikin sitten paremmin varusteltu. Melkoisen huvittava sekin näky; läppäri sylissä rannan penkillä nörtteilemässä. Merituuli puhalsi, ei siinä kovinkaan kauaa tarjennut nököttää. Eikä se väsymys ollut vähentynyt pizzan ansiosta. Aatuutilullaa, sano.