Paluu arkeen.. tai ainakin La Serenaan, jossa arki kuulemma sijaitsee.. Tämä viikko tosin olisi lomaa siitä "ahkerasta opiskelusta" jota on harjoitettu vaihtelevin tuloksin, sillä perjantaina on itsenäisyyspäivä (viikko lomaa itsenäisyyden kunniaksi, ei huono!).

Herätyskelloni ei toiminut sen paremmin Santiagon päässä kuin pohjoisemmassakaan, mutta onneksi Krpl ravisteli karhun unestaan hieman ennen kuin myöhästyisi itse töihin vievästä bussistaan. Nyt testattaisiin, kuinka hyvin se Iina osaisi suunnata Santiagon metromaailmassa oikeaan osoitteeseen eli bussiasemalle. Ja osasihan se. Sopivasti 5 min päästä lähtisi kyyti kohti pohjoista. Hienostihan se meni, silmät ristissäkin. Maisemat bussista olivat hienot, ja matka supermukava, sillä Ursulalla oli mahdollisuus levittäytyä kahdelle istumapaikalle. Valokuvien ottamista maisemista oli harjoitettava, vaikka tiesikin jo etukäteen kuinka korkealaatuisia niistä ikkunan läpi tulisi. Bussi pysähtyi matkan aikana kerran 40 minuutiksi Los Vilosin kylässä. Asemaa ja sen kahvinmyyntipistettä kauemmas ei uskaltanut lähteä tutkimaan, jottei jäisi kyydistä tai huomaisi bussiin palatessaan repun lähteneen uuden omistajan matkaan.

Kotiin saapuessa oli vuorossa tortilloja. Kiitos Idalle ja Heikille, Urski pääsi lähes valmiiseen pöytään. Jopa sitä oli tullut 9h tauko syömisestä pidettyäkin. Aloimme valmistautua illan musiikkinautintoon; Los Fabulosos Cadillacs Coquimbossa. Pientä matkaväsymystä leijui ilmassa, mutta keikan aikana se katosi. Tunnelma keikalla oli mahtava! Ihan huippua! Harmikseni kamerani akku oli päässyt laskemaan kovin vähäiseen tilaan bussikuvia ottaessa.

Keikan jälkeen parinkymmenen hengen lössi, koostuen parista paikallisesta ja vaihtareista, valui kohti Coquimbon keskustaa ja Barrio Inglésia. Onnistuimme löytämään koko poppoon sisäänsä mahduttavan "ravintolan", jossa tosin piti siirtää valkokangasta jotta saisimme tarpeeksi istumatilaa seurueellemme. Jostain sitä virtaa tuli ja hauskanpito jatkui pikkutunneille asti hilpeässä seurassa.