Ei uskoisi, mutta pommiin sitä nukuttiin! J Tunnit alkaisivat 40 min päästä. Ensimmäistä kertaa nappasin colectivon, jotta kävelymatkaa ei olisi kuin puolet. Tennarit savuten kohti kampusta; nyt niistä pohjista ei olisi varmaan sitäkään vähää jäljellä. Saavuin sopivasti toteamaan, että Tapian koukerot olivat ehkä jopa hieman epäselvempiä kuin aiemmin. Kenties Cola Lightilla on osuutensa tähänkin. 4 tuntia graffiteja putkeen on aika paljon piirtämistä, kyllä tässä vielä taiteilijan ura urkenisi.. Luovuttaminen toisen Tapian kurssin suhteen hiipi pikku hiljaa mieleen, varsinkin siinä kohtaa kun taululle ilmestyi matemaattinen kaava (olettamus), josta ei saanut siitäkään mitään selkoa. Saattaisi tulla kirjaston penkkiin aikamoinen kuluma kun näitä alkaisi opetella kirjoista. Muistiinpanoista tuskin olisi suurta iloa tenttiin lukiessa, ainakaan tenttituloksen kannalta.

"Taiteen" maailmasta ulos aurinkoon, joka oli kaivanut tiensä esiin pilvien takaa. Kahvihammasta alkoi kolottaa, mutta jalkapohjat olivat sitä mieltä ettei nyt käveltäisi mäkeä ylös. Colectivoasemalle siis. Pikainen pikakahvi kotosalla, ja jälleen mäki alas Davidin luo. Soitimme vuokranantajalle, että olisimme tyytyväisiä kämppään kustannuksineen. Selvä, rahat huomenna tililtä toiselle ja muuttamaan! Oi sitä riemun määrää! Hangon keksi ilmestyi kasvoille, eikä hyytynyt vaikka tajuntaan ilmestyivät kauhuelokuvan omaiset kuvitelmat hetkestä, jolloin kertoisin Claudialle olevani muuttamassa. Jotta tämä hetki ei saapuisi liian nopeasti, kulutin aikaani keksimällä Davidin luona mitä kamalimpia reaktioita, joita ilmoitukseni saattaisi nykyisessä vuokraemännässäni aiheuttaa. Sydän hakkasi innosta ja pelosta kivutessani mäkeä ylös, kenties viimeistä kertaa niin ylös asti. Claudialla oli asiakas kynittävänä, joten neiti salaperäinen laittoi ovensa lukkoon ja alkoi salaa pakata matkalaukkuaan. Oli se hyvä, että olin juuri eilen käynyt kaupassa ostamassa hurjan määrän elintarvikkeita, joita saisin nyt syödä koko illan, sillä mitään ylimääräistä en muuttokuormaan haluaisi. Ja Ursula myhäili ilosta.

Iltapalaksi Claudia ja tytsyt olivat tehneet jälleen paipilloja (jotka taisivat olla jo liikaa vatsanahan pingotuksesta päätellen). Muuttoilmoituksen tekeminen perheelle oli vaikeampaa kuin kuvittelisi. Ehkä olisi pitänyt jättää vähemmälle pirujen maalailu seinille. Lähestulkoon kaikki tavaratkin olivat jo ängettynä kohta poksahtavaan matkalaukkuun. Lopulta, kun kello alkoi olla lähes tyttöjen nukkumaanmenoaika, sain rohkaistua mieleni ja kerrottua tiskivuoren kanssa taistelevalle Claudialle. Monen tunnin panikointi osoittautui turhaksi, sillä reaktio oli aika neutraali. Pari kysymystä minne tieni kulkisi, ketä kutsuisin uudeksi kämppiksekseni herra Muppetin sijaan, mitä moinen lysti kustantaisi ja olisiko vihjata uutta tyttöä herra Muppetin seuraksi. Sen vuorokauden keskustelut jäivätkin sitten siihen, tiedä häntä oliko hiljaisesti hieman kiukkuinen vai mitä, mutta itse yritin peittää innostustani painumalla viimeistä kertaa nukkumaan herra Muppetin valvovien silmien alle. Toivottavasti hänelle löytyisi uusi pidempiaikainen kumppani, meidän suhteemme jäi tyngäksi.