BOMBA! Eikä tällä kertaa kyse bensa-asemasta. Ensimmäiset koukerotunnit jäivät taas kerran välistä ja seuraaville tunneillekin tuli kiirus, yllättäen. Polkiessani hiki hatussa Benaventea pitkin, bongasivat Leo ja Rebecka minut tien toiselta puolen. Läähätin ja puuskutin, mahtoivatko saada mitään selvää puheestani. Osa vaihtareista oli ollut itsenäisyyspäivän Pisco Valley:ssa telttailemassa, ja nyt oli pitkäkyntiset iskeneet vuorostaan Seavronin reppuun, vieneet mukanaan. Jaahas, tässä sitä ootellaan milloin ne iskevät omalle kohdalle. Tosiseikka, että aurinko on vaalentanut Anitan lähes blondiksi, kenties mahdollisesti ehkäpä vielä parantaa mahdollisuutta tulla ryövätyksi.

Puuskuttaen kieliopin pariin. Profe lähti tarkistamaan perjantain luokan tilannetta, jolloin agenttileikki sai alkunsa taas.. Kurkkua kuivasi, ja ehdin juuri sopivasti kahvin ja veden hakureissulta takaisin luokkaan minuuttia ennen opettajaa. Tunneilla oli talvista; pihalla kuin lumiukko. Aksentti sinne ja aksentti tänne.. Kirjastossa pyöriminen aiheutti myös omanlaistaan päänvaivaa. Löytyivät ne 2 tenttikirjaa kuitenkin. Saisiko näille tiiliskiville myös kotiinkuljetuksen, kiitos. Ja tulisiko mukana jonkinlainen päähän asennettava siru, jotta muistaisin 300 sivun edestä strategista markkinointia espanjaksi tentissä? Ai ei.. Taistelu alkakoon siis. 5 sivua aherrettua alkoi luovuttamisen piru kuiskia olkapäällä.. Sitä yleensä toiselle olkapäälle kuvattua pelastavaa enkeliä ei nyt näkynyt. Kirja kiinni ja loppuilta pähkäillen vieläkö sen jaksaisi avata vai ei.. Vastaus selvääkin selvemmin jälkimmäinen.