Voipi olla, että minusta tulee vanhana melkoisen kyttyräselkäinen mummero, jos tätä tahtia jatketaan! Yö tuli nukuttua jälleen kerran tiiviissä sikiöasennossa, tosin tällä kertaa neljän peiton alla. On hämäävää, kun aamulla noustessaan palelee ja sitten lähtee hyvin pukeutuneena kävelemään kaupunkiin. Siellä ollessaan aurinko alkaa paistaa, ja meinaa paahtua. Sitä sitten kotiin palatessaan vaihtaa hieman kevyemmät kamppeet ja lähtee taas ulos. Kuitenkin illalla jälleen kerran kävellessään tajutonta ylämäkeä kotia kohti, tajuaa jäätyvänsä. Aina "vääränlämpöisesti" pukeutunut.

Päivällä koipeni kuljettivat kuin kuljettivatkin minut pyörimään ympyrää MallPlaza La Serenaan, eli ostoskeskukseen. Olo oli kuin rajanaapurin rouvalla Lappeenrannan Lindexissä. Ursula alkoi jo voida pahoin kofeiininpuutostilassaan, joten piristin häntä Cafe Heladolla. Täkäläiset kun ovat kovin innokkaita läträämään tuon teen kanssa.

Iltapäivällä elämääni pompsahti jälleen uusi tuttavuus. Valerian musiikinopettaja oli ilmestynyt iltapäiväteelle. Siinä sitä sitten taas oltiin, kieli mutkalla koittamassa vastailla kysymyksiin miksi olen täällä. Setä, ehkä onneksi, kuitenkin otti ja lähti melko pian, ja jotenkin juttu kääntyi Pisco Souriin. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kohta istuimme Seavronin kanssa La Bibliotecassa ottamassa ne muutamat. Matkalla kävimme katsomassa maisemia yliopiston pihalta alas kaupunkiin. Harmikseni kameralla tätä näkyä oli hankala tallentaa, vaikka koitin kaikkia mahdollisia asetuksia. No, tämä olkoon vinkkinä että tulkaahan itse katsomaan!

Takaisintulomatkalle saimme myös lisäseuraa. Yksi kaupungin sadoista kulkukoirista kulki rinnallamme koko matkan kotiportille asti. Eikä siinä vielä kaikki, kyseinen uusi kaverimme päätti myös ulvoa tunnin portin ulkopuolella, saaden kuoroonsa liittymään myös muutaman naapuruston koiran ja kulkukoiran. Mitä lie tuutulaulua lauloivatkaan niin minuun se ainakin tehosi; pää tyynyyn ja taju pois.