No puede ser! En aio edes laskea monesko aamu kun nukun "ihan vaan pikkasen" ohi herätyksen.. Kulttuuritunneille taas hivenen muiden jälkeen, tällä kertaa säästyin kuitenkin lehtorin uteluilta. Lämpöä nesteen muodossa ulos pukkaavaa kehoani rauhoittaakseni join riittävän määrän vettä aiheuttaakseni toisenlaisen tuskaisen olon, nesteen pyrkiessä nyt ulos toista tietä.. YÖK-vessoihin meno ei houkutellut, joten tuntien päätyttyä "jalat ristissä -askelin" liikennettä vaarantaen tien yli ostoskeskuksen huomattavasti siistimpiin saniteettitiloihin.

Tuskien taipaleella törmäsin myös Claudiaan, jonka kanssa kiertelimme paikasta A paikkojen B,C, ja D kautta paikkaan E, jossa hän vihdoin sai kenkänsä vaihdettua. Onnistuin kuitenkin hävittämään hänet ja pääsin lähtemään omin neuvoineni kohti Casinoa tapaamaan Lorenaa, joka oli ystävällisesti lupautunut auttamaan uuden asunnon hankinnassa. Casinolle ilmaantui lisäksi läjä muita vaihtareita, joiden kanssa matka jatkui lounaalle. Lounaspaikkana toimi "pimeä" ravintola. Ovi suljettuna ja sisällä sakkia ihan pipona. Ilmeisestikin jonkin sortin epärehellistä toimintaa ravintolana. Ruoka oli hintansa väärti ja ruokakeskustelut paikallisten kanssa vähintäänkin mielenkiintoiset. Banaaneja ja ananasta rikkaampana, vaivaiset 1400 pesoa köyhempänä, otin ylämäkiharjoituksen Seavronin yrittäessä pysyä tahdissa mukana.

Pötyä pöytään, valmistin jälleen kerran Claudiaa ja kumppaneita kovasti aina huvittavan nuudeliateriani. En ole vielä päässyt perille mikä siinä on niin hauskaa, ilmeisesti teen sen jotenkin väärin.. Uutena kokemuksena maistoin myös heidän iltapalaksi keittämiään viiriäisenmunia kera dipin, joka koostui ketsupista ja majoneesista. Ihan mielenkiintoinen yhdistelmä, ei hassumpaa, Ulkoisesti viiriäisenmunat näyttävät paljon epäilyttävämmiltä kuin mitä sisällöltään näköjään ovat. Kyseisten palleroiden sulattelu hoitui kätevästi seurustelujuomien kera saksalaisten kimppakämpällä rannassa, laatien siinä sivussa jonkinlaista reissusuunnitelmaa...