Ohhoh, se nousi seiskalta!! Pika-aamiainen ja muutama kuppi kahvia ennen Santiagon metromaailmaan sukeltamista. Päättärillä ylös ihmisten ilmoille ja muutaman korttelin verran käpyttelyä Ski Total:lle vuokraamaan, tadaa, laskettelukamppeita! Oikean kokoisten lautailukenkien ja muiden etsiminen otti tovin, ja lautailukengistä toinen kiintyi muhun hieman liiaksikin.. Irrottamisavuksi tarvittiin hieman voimakkaampi henkilö. Komiat kamppeet saatiinki :D hehehhe. Kummastusta herätti hieman, että takeissa ei ollut vetskaritaskuja juurikaan, mutta hanskoihin sellaiset oli laitettu. Kyllä sen kokoiseen taskuun yksi kolikko mahtuisi! Kätevää(kö?). Jee, lumilautailemaaaan, ja vieläpä Andeille! Mahtavaa!! Krpl:n työkaveri, Francesca, liittyi seuraamme Corollansa kanssa. Alkuperäinen suunnitelma mennä Valle Nevadoon vaihtui reisuksi El Coloradoon, jonne sai hissilippuja opiskelijahintaan. Samapa tuo, Andit on kuitenkin Andit.

Santiagon asfalttitiet muuttuivat mutkaiseksi hiekkatieksi. Tiukkoja mutkia vuoren huipulle oli vaivaiset 41 kpl (olivat numeroituja). Kuskimme oli ensimmäistä kertaa ratissa kyseisellä tiellä, ja hyvinhän se luonnistui, vaikka taisi itse vähän jännittääkin. Kaupungin harmaus muuttui aurinkoisemmaksi ja aurinkoisemmaksi ylöspäin mentäessä. Kenties ei olisi ruuhkaakaan, kun keskustan ilmoista ei voinut päätellä vuoriston keliä niin fantastiseksi. Vuoret olivat mahtavia, eikä oikein uskonut olevansa niiden keskellä. Auton ikkunan läpi kuvien ottaminen oli hieman oikukasta, joten päätimme jättää kuvien ottamisen takaisintulomatkalle. Jossain mutkan 25 tienoilla (eli väittäisin että melkoisen korkealla!) oli varoituskyltti lehmistä, joka sai matkaajan sisäisesti hihittelemään.. Niillä korkeuksilla ja lehmiä.. NO OLI! Ei mennyt montaa minuuttia kyltin näkemisestä, kun sellaisen mäessä pystyi bongaamaan. Vuoristolehmä! :D

Ensimmäinen lasku eturinteessä, joka oli todettava jokseenkin lumettomaksi. Lumisempia mäkiä etsimään. Mahtoikohan Fransescaa ärsyttää hidas tahti, sillä turistien oli tietenkin otettava kuvia lähes taukoamatta. Lumisemmat apajat löytyivätkin muutaman poikkilaskun jälkeen. Metsäreittejä ei yllätys yllätys ollut, puitakin taisi olla kaikki kaksi koko keskuksen alueella :D Löysimme sopivan mäen, jonka ylösnousuvälineenä toimi ns. nälkävuoden mittainen ankkurihissi. Oli mäelläkin sitten mittaa, luonnollisesti.

Jos kerran kaatumaan oli lähdetty, niin pitihän se myös toteuttaa. Sitä ennen oli kuitenkin kerättävä kyseistä suoritusta varten energiaa ostamalla KRPL:n kanssa puoliksi maan hintatasoon nähden törkeän hintainen hampurilainen.. Nauttiessamme kyseistä pihviä leivällä, saapui aiemmin alempana vuoristossa nähtävissä ollut pilvi. Ei ollutkaan mikään ihan pikkunen kaveri se. Näkyvyys putosi noin kahteen metriin. Ravintolasta 10 metrin päässä olevasta tuolihissistä kuului hurjaa ujellusta, näkemään hissiä ei pöydästämme pystynyt! Muutkin rinneravintolan pöydistä alkoivat täyttyä tiuhaa tahtia. Sumu/pilvi hälveni hetkeksi, tilaisuuden hyväksikäyttö ja takaisin mäkeen, jonne Fransesca oli jäänyt treenaamaan käännöksiään. Ja silloin se tapahtui, MUKS! Kyllä se komeesti kaatuu ankkurihississäkin!! Haha! :D Olisi ehkä kuvitellut, että kaatuminen olisi tapahtunut sentään mäen puolella, mutta kävisihän se näinkin! Mission completed!

Pilvi teki taas sakenemistempun, joten jouduimme odottelemaan hetken, ennen yritystä löytää reitti takaisin eturinteelle. Olisihan se kiva ollut laskea enemmänkin, mutta onneksi sentään muutaman tunnin ehti mäessä viilettää, ennen näön menetystä. Eturinteille löytäminen koitui aikaa vieväksi tehtäväksi, sillä pilvi oli välillä niin sakea, ettei nähnyt mitään, ei kerta kaikkiaan mitään, jolloin oli parempi pysyä kiltisti aloillaan. Nyt oltiin kirjaimellisesti todella pilvessä!! TAUKO. Siellä sitä jammattiin makoillen mäessä.. Rinneravintolan musiikki kuului, mutta ravintolaa oli hankala paikantaa, kun edes takana istuvaa ei meinannut harmaudesta erottaa :D Ei se monen metrin päässä ollutkaan, kun viimein uskaltauduimme hivuttautumaan pikku hiljaa eteenpäin. Tauko. Josko sumu kohta hälvenisi.. Juurikaan ei näkynyt muita mäessä, mahdoimmekohan olla viimeisiä??

Tuulta päin, tai tällä kertaa pilveä, sillä se vain sakeni sakenemistaan, kohta olisimme jumissa jossain päin laskettelukeskusta. Laskea ei enää uskaltanut, ja lähempänä maan pintaa näki paremmin, joten lumilaudat pääsivät täyttämään tehtävää pulkkana. Heh, ilo irti! Jonkun ilo oli vähäisempää; oli onnistunut laskemaan tuolihissin alla oleviin turvanaruihin.. Vaan ei tarvinnut kuulemma apua. Siinähän irrottelisi sitten suksiaan aidan rei'istä. Melkoisen vaarallinen keli siis.

Autolle vihdoin löydettyämme oli tehtävä pikainen kamppeiden vaihto ja lähdettävä etenemään. Näkyvyys ei ollut parantunut tippaakaan, kenties päinvastoin. Letka autoja taittoi 41:n mutkan hiekkatietä vauhtinaan 20km/h ja hätävilkut päällä. Sattuipa sopivan haastava keli ensikertaa kyseistä reittiä ajavalle! Ei käynyt kateeksi. Matkakuvat olisi sittenkin kannattanut ottaa tulomatkalla?! :D Mutkan numero 1, eli viimeisen, jälkeen sitä uskaltautui ummistamaan silmänsä, laskeutuminen alaspäin oli oikeastaan takanapäin.

Laskupäivän kruunaa aina sauna, niin myös tällä kertaa!! Aamulla kohti metroa lähtiessämme oli Krpl:n talon sauna varattu iltayhdeksäksi. Herkkuaterian (makaronia ja ketsuppia.. kokit asialla!) ja mikrotorkkujen voimalla saunaan, joka olikin lämmitetty kymmeneksi. Ja nimenomaan lämmitetty, ei kuumennettu ;) Asteita ei hirmuisesti ollut, mutta olipahan edes lämmin ja kokemuksena erittäin mielenkiintoinen. Etelä-amerikkalaisen miljoonakaupungin kattokerroksessa saunassa! Wou.

Lämmöstä ulos tihkusateeseen. Se on kevättä se. Busseja ei näkynyt tai kuulunut, takseja viuhui ohitse kylläkin. Anita alkoi vetäytyä spiraalille ja taksiin nouseminen lämmitti jo ajatuksenakin. Ei sen maksaminen tässä konkurssissa enää tuntuisi, ja kuski päättikin mitä ilmeisemmin vielä vetästä turisteja höplästä, väittämällä erään kaupunginosan ravintoloiden olevan kiinni. Saipahan siten vietyä kaksikon vielä kauemmaksi, ja turistien suosimaan kaupunginosaan, joka kaikenlisäksi oli nimetty Sueciaksi (Ruotsi). "Ruotsissa" elettiin kivikautta, ainakin siinä mestassa jonne pyllymme parkkeerasimme; Flinstonesit olivat vallanneet seinät. Jabba-dabba-duu!