La caña ja Schopdog, voittamaton yhdistelmä sunnuntaioloon! Oli jäänyt yöllä Tapsa-lasagnet välistä, joka näkyi ehkä myös naamasta. Kaksi haamua saivat ahdettua kupuihinsa työntekijöiden ilmeistä päätellen melkoisen määrän murkinaa, josta johtuen ravintolasta käveli ulos kaksi keskivartalon kohdalta hyvin pyöristynyttä olentoa. Kaukaisesti ehkä muistuttivat ihmistä.. Metrolla Frankliniin, josta löytyi "kirpputori", eli piraattitavaran keskittymä. Keskittymiskyky ei ollut oikein parhaimmillaan, ja löysimme kahvilan hieman sivummalta, jossa yritimme kahvin voimin palauttaa väriä kasvoihimme ja elämää ytimiimme. Kupposen jälkeen olo oli huomattavasti hehkeämpi ja teimme uuden reissun tutkimaan, mitä "kauppakeskus" piti syövereissään. Kenkäkauppa, kenkäkauppa, kenkäkauppa… Niitä sieltä löytyi toinen toisensa perään, eikä ollut helppoa hahmottaa mikä on samaa "liikettä", mikä jo seuraavaa. Monen monta kenkää nähtyämme jatkoimme takaisin metropysäkille, jonka ulkopuolella naishenkilö kauppasi viittä koiran pentua, jotka oli onnistunut ahtamaan ostoskärryihin. Voi tiitelin taateli kuinka lutusia olentoja sitä joutui kärryjen armoille jättämään.

Keskustassa etsimme kuvauskohteeksemme presidentin linnan. Eikä ristin sielua missään! Millään en keksinyt vastausta siihen, että mihin ne kaikki 6 miljoonaa ihmistä on laitettu, sillä kadut olivat typötyhjiä. Ei ollut uskoa samaksi kaupungiksi kuin eilen. Ilmeisesti he tosiaan pyhittävät lepopäivänsä. Tästä syystä myöskään ravintolat evät (ainakaan suurin osa) olleet auki, ja sellaisen etsimistä harrastettiin kissojen ja koirien avulla; turhaan. Jouduimme palaamaan kämpille keittämään makaroonia ja katsomaan Prison Breakia, espanjaksi tietystikin.