06:30 ja Santiago! Ja jäätävä kylmyys, joka varmasti johtui osin siitä että oli juuri herännyt. Krpl tuli kaverinsa kanssa metroasemalle meitä vastaan, josta jatkoimme Krpl:n kanssa kaksin hänen kämpilleen keskustaan. Heh, luulin aluksi että kyseisen rakennuksen alataso olisi ollut jokin hienojen huonekalujen liike, mutta sehän olikin Krpl:n talon ala-aula :) Aamukahvia, ja jumitusta. Vanhoja ala-asteaikaisia tyhmiä sanoja sitä naureskeltiin väsyksissämme. Pari tuntia yritystä herätä ja monta kuppia kahvia (keittimellä keitettyä, luksusta!) myöhemmin matkasimme Cerro San Cristobalille. Valitsimme helpomman tien ylös, eli Funicular-kyydin. Voin kertoa, että kyllä oli kaikkia huvipuistolaitteita ja muitakin vempeleitä hieman pelkäävällä jännät paikat! Kuvan ottaminen Funicularin viimeisen osaston reunalta sai puntit tutisemaan toden teolla! Ylhäältä näkymät olivat mahtavat alas kaupunkiin ja sumupilvi kerrassaan komea (kai saastekerrosta voi sanoa komeaksi?!). Kävelimme hieman kauemmas Funicularin kulkupaikalta ja löysimme näkymät lumisine vuorenhuippuine. Saimme toteutettua visiomme palmusta, kaupungista sumupilvineen sekä lumihuipuista hieman kuvauspaikkaa etsimällä. Aamupala oli jäänyt kahvikuppeihin, joten matkasimme kohti ravintoloita.. Vaunuhässäkkäkyyti alas oli ehkä jopa hieman jännempi kuin ylös.. Ja tietenkin oli pakko mennä siihen alimpaan vaunuun taas, jotta saisi maksimitutinan päälle. Saivatpahan myös samassa vaunussa olleet toiset turistit hyvät naurut kustannuksellani. Tai lähinnä etsimme jotakin, joka olisi avoinna siihen aikaan. Löysimmekin yhden ja saimme pötyä pöytään, kaikkine yllätyksineen (ehkä vegetaristiksi ryhtyminen on tämän ansiosta Krpl:n osalta entistä lähempänä). Aurinko lämmitti todella, sekä mieltä että ruumista. Saatuamme jotakin täytettä masuihimme matkasimme käsityötuotteita myyvien kojujen täyttämään kortteliin. Siellä oli vaikka mitä mielenkiintoista.

Vuorossa oli lippujen bongaus. Tarkoituksenamme oli ollut mennä katsomaan kahden suomalaisen superyhtyeen keikkaa. Ikäväksemme lipuista jäljellä oli vain suhteellisen kalliita versioita. Samalle summalle löytäisimme varmasti muunkinlaista käyttöä, ja varmastikin kyseisten bändien keikkoja tulisi eteen vielä jatkossakin. Olisi vain ollut mielenkiintoista nähdä onko meininki tällä puolen palloa niin hurjaa kuin voisi kuvitella. Matkalla takaisin kämpille tiellemme osui myös kuvaukset.. En tiedä oliko kyseessä elokuvan vai tv-sarjan kuvaukset, mutta huvittavaa katseltavaa se oli, kun ihmiset juoksivat teeskennellen kiireisiä edes takaisin erään kahvilan edessä. Pakko siitä oli valokuviakin ottaa. Sattuipa paikalle myös reissun ensimmäinen bulldoggi (joka sekin tietenkin piti ikuistaa kameralla, ilman muuta).

Mikrotorkkujen jälkeen Krpl lohkaisi ehkä yhden legendaarisista lauseista, joka jää ilman muuta elämään! "Juodaan nyt kun kerran ollaan hereillä!" Taas Mursulalla oli nälkä. Se vie mut perikatoon kohta! Tulipahan testattua sekin, että punaisessa putelissa ei välttämättä ole ketsuppia, siellä saattaa olla sen sijaan olla Ajia eli chiliä! Olipa tulinen purilainen sen jälkeen! Huh. Pari uutta tuttavuutta liittyi seuraan ja saimme heiltä kyydin takaisin Krpl:n residenssiin, jossa meitä odotti "sementtisnapsit" tovereineen. Työvuorossa ollut aiempia virkaintoisempi aulamies halusi kaikilta henkkarit, ennen kuin saisimme auton vierasparkkiin ja luvan mennä hissillä ylös. Henkkarini eivät olleet mukana, joten nimi riittäisi. Etunimen kertominen täkäläisille on vielä suhteellisen helppo tehtävä, sukunimestä saatiin väännettyä jälleen uusi versio; IHNO :) Sen verran hauskan kuuloinen, ettei sitä viitsinyt jäädä korjaamaan.. Tuskin sitä oikein papereihin olisi saatu kirjattua kuitenkaan. Rupatellessamme Suomen pääkaupunki sai uuden muodon; Helsinski. Tästedes "La capitalinski de Finlandinski es Helsinski".

Muutama mieltä lämmittävä ja uusi tuttavuus lisää, ennen kuin kohti tuntematonta. Kuskimme nautti ajaessaan piscolaa, mikä sai ehkä puristamaan otetta ovesta vielä tiukemmin. Matka meni kuitenkin nopeasti, ja pian olimme jo sisällä jonkin sortin discoteekissä, minne juuri ja juuri mahtui sekaan. Väenpaljous sai kolmikon pakenemaan aulan sohville viimeistelemään virvokkeensa ja ottamaan julkaisukelvottomia otoksia. Bussin kanssa kotiin, paikallisten mielestä törkeän aikaisin, eli joskus kolmen pintaan.