Paivia menneita

Sen verran on tullut jo suunnitelmiin kyettya sitoutumaan, etta lupasin itselleni haipya Mysoresta huomisiltana. Suunta olisi itarannikko luonnollisesti tulevan Sri Lanka lennon alkava osoite eli Chennai. Paadyin nappaamaan junan tulevaksi kulkuneuvoksi, silla ensinnakin havettavan pitkan ajan olen Intiassa jo tallustellut ilman kokemusta sleeper-luokasta oisella junamatkalla. Ja toisaalta olipa tuo puolet halvempi kuin yobussi olisi ollut, joten nailla mennaan. Muutenkin on joutunut repimaan todellista nuudelibudjettiosastoa, silla pitkallisten laskeskelujen myota sain itselleni selvitettya, etta Intian rupiat riittaisivat juuri ja juuri taman jaljella olevan viikon ennen Lankaa. Ei tarvitsisi sitten enaa Intia rupioita kanniskella turhauttavia maaria Lankassa kun ei niilla kuitenkaan siella mitaan tekisi. Projektini kuitenkin vaatii aikamoista kengannauhan kiristelya, mika toisaalta onnistuu aivan kayvalla tavalla itseltani. Nainpas ollen - majapaikka kustantaa tata nykya 2 euroa ja ruokaa napostellaan thali-lautaselta silla seurauksella etta paivan ruokailuihin menee alle euro. Kamppa on nappara - nelion kokoinen vessaton komistus, josta loytyy kaikki ihmislapsen tarvitsemat asiat. Sanky, ikkuna, seinat ja ovi. Edes petipunkit eivat siella viihdy, joten kuten jo monet kerrat huomattua - kampan hinnalla ei lopulta ole edes suurta merkitysta petipunkkien viihtyvyyteen.

Sitten tahan ja menneeseen aikaan Mysoressa. Joista eilisen otin ja tallustelin ympari kaupunkia yrittaen parhaani mukaan ottaa paikka jotensakin haltuun - ja haltuun tai ei - onnistuin nyt ainakin eksymaan ja loytamaan itseni uudelleen parin kerran verran. Siinapa ne kohokohdat. Sen verran on Mysorekin turisoitunut, etta jokaisen kadun laidalla tahtoo kuulemattaankin kuulla riksakuskien ainaisia viettelyshuudahduksia. Naita vaistellen olenkin jalkaillut joka paikkaan ja samoilla linjoilla jatkoa piisaa. Tanaan suksin itseni kilometrissa kiikkuvaan Chamundin kukkulan paalle. Tosin laiskana paskana otin paikan paalle bussikyydin ja hiihdin omilla jalkapohjillani alas nuo reilut 1000-askelmaa. Todelliset uskovaisethan kappastavat mennen tullen ylos ja alas portaikon ja merkkaavatpa noista hamyimmat jopa pienilla punaisilla tai keltaisilla vareilla jokaisen kapuamansa askelman. Hamya - mutta uskonnollisessa hamaryydessaan aika mahtavaa. Jalleen kerran nakyy hindulaisuus intialaisen jokapaivaisessa elamassa jokapaivaisena elamana. Sen verran oli itseakin tietysti rangaistava, etta tallustin lopulta koko polyisen parin kilometrin matkan Mysoreen kukkulan kupeesta, etteivat nyt hindujumalat minua aivan saamattomana sentaan pitaisi. Kukkulan paalla itsessaan jokotteli komea, mutta toisaalta monet kerrat nahdyn kaltainen hindutemppeli - ja vieressa pienehko museon tynka. Tynka osoittautui oikein nokkelaksi uskontotunniksi, jonka jalkeen kaikki oli hetken kovin kirkasta ja selkeaa jopa helppoa ja puhdasta. Paikan opas kertoili ilmaiseksi kulkevalla englannillaan maailman synnyn, ajan lyhyen historian ja elaman tarkoituksen muun muassa. Eli nytpa tiedan sitten senkin - kysykaa toki jos alkaa kiinnostamaan…

Koska Mysoressa retkentekijaa piisaa - piisaa taalla myos kusetusta ja sen yritysta. Puolipakkokauppaa ja kaikenlaista 'ilmaista' lahjaa on kylan pientareet pullollaan. Siina saa sitten kusetusanturit olla viritettyna aarimmilleen ja vainoharhaisuus kaikkea ymparilla pyorivaa kohtaan kukkii oikein varikkain teralehdin. Harmihan tama tietysti on, silla suurin osa ihmisista on vain kiinnostunut ja aidosti halukas verbaaliseen vuorovaikutukseen. Eilen olin jo lahes lankeamassa pieneen yritykseen, mutta sain itseni taparasti ohjatuksi oikeille merimaileille. Mukavan oloinen kaveri alkoi rupattelemaan niita naita ja chai-(eli tee)tuokion ja kiihkeiden krikettikeskustelujen jalkeen lahdimme 'puolivahingossa' katselemaan shantia-mestaa, jossa tietysti valmistettiin Mysorelle kuuluja 'aitoja' oljyja ja hajusteita. Aikani siina vaisteltyani sain itseni paikasta pihalle ilman minkaanlaisen romun jaamista housuntaskuihin. Mutta loppujen lopuksi oli tama kauppias aivan mukava veijari - poikkeuksellinen piirre tama joka tapauksessa toisinaan hyvinkin aggressiivisissa kaupanhierojissa, jotka eivat lahde edes syvajaadytyksella hioista roikkumasta. Lopun paivaa sitten harhailin pitkin Mysoren katuja kuten kerrottua - ja yritin eksyttaa itseni oman majapaikan laheisille koordinaateille.

Ruokalista on Mysoressakin kovin intialainen - koska olen budjettini vuoksi thali (ja thalin syvempaan merkitykseen menematta sanon, etta kyse on siis useimmista erilaisista, mutta silti usein hyvin samanlaisista annoksista koostettu hassakka, joka irtoaa puolen euron hintaan ja alle noin yleistasolla rupian heilahdeluista riippuen. Ja heilautellaan useimmin sormipelilla banaaninlehdilta naamariosastolle.) kuurilla en ole juuri muuhun ruokalajin mahdollisuuteen itseani antanut vietella. Eipa silla kuten sanottua Mysore on intialainen kaupunki ja intialaisessa kaupungissa mennaan sen mukaisesti myos ruokansa puitteissa - intialaisissa puitteissa. Joskus tuli Anskun kanssa vitsailtua asiasta, silla jos jossain satuit nakemaan jonkun ruokapaikan tarjoilemassa lankkariruokia, se oli tarkemman tutkinnan jalkeen jo kokenut konkurssin syoverit. Intialaiset vetata intialaista ja siinapa se - ei motkottamista. Mita nyt joskus olisi tietysti kiva loytaa jotain muutakin - ihan noin vaikka omia tulisen ruoan korventamia sisalmyksia saastellakseen. Pari paivaa sitten sain elamani tilaisuuden bongattuani Mysoreen tullessa pitsaa kaupittelevan yrityksen yrityksen (sic). Kaikki poikkeava - normista erottuva on Intiassa jokseenkin kummajainen (muistellessamme esim. kaikkia niita viiksia ja kasikorujen eli banglessien oikeaoppista kayttoa jne.) ja vahintaankin hyvan hintaista kaikkeen muuhun verrattuna. Nain oli myos pitsan laita. Nyrkin kokoinen pitsannakoinen (ei taysin sen makuinen sentaan) kustansi lopulta enemman kuin asumukseni yhdelta yolta. Kokonaislasku jai silti jonnekkin kahden ja kolmen valimaihin, joten kun sen luottokortilla viela sai maksaa ei budjetti rajahtanyt silti silmille. Kuten sanottua - eihan se juuri miltaan maistunut, mutta olisikohan syyna sitten se, etta olen lopullisesti lyonyt makuhermoni jonnekkin aurinkokuntamme kiertoradalle intialaisen maustemaailman voimin. Tieda tuosta - niinkuin ei mistaan.

Sunnuntain kuluttelin Mysoren kuulua palatsia katsastellen. Nahtavyys oli komeahko iltavalaistuksissaan ja sunnuntain kunniaksi minutkin lansimaalaisena paastettiin palatsin pihalle asti kummastelemaan varivaloin koristeltua 'joulukuusta'. Satatuhatta polttimoa oli stten sytytelty katselijan kumasteltavaksi - olisikohan tuo vahempikin riittanyt. Mina hammastelin palatsia - ja perinteisesti intialaiset hammatelivat minua. Siinahan se - tasan meni taas. Lapsoset tulivat jutustelemaan tuon tuostakin, mika on kylla hienoa. Lahes aina voi olla varma, ettei olla aikeissa mitaan myyda tai kaupata, vaan ollaan vain kiinnostuneita 'kummajaisista'. Tallakin kertaa sai vastailla suht hassuja juttuja hassuihin tiedusteluihin. Muuan kaveri halusi ehdottomasti tietaa, kauankos sinne Suomeen Intiasta matkaavalla menee. Mitapa siihenkin sitten vastaa, kun kaikki on niin suhteellista tassa elamassa. 'Jokunen tunti lentokoneella - jokunen vuosi kavellen kai' sanoin - ja olihan tuo kaveri kummissaan. Luuli kai veijari, etta kapsyttaen on tamakin sankari tanne eksynyt. En sitten kaynyt kiistamaankaan.

-K