Erilaisuutta

Delhi hyvasteltiin tana aamuna jalleen kerran siirtymalla pohjoisille vyohykkeille. Vielakaan ei erityisen pohjoiseen tai pohjoiselta tuntuvaan kylaan olla ehditty, mutta eteneehan tama pienin askelinkin. Nain ollen sijoitimme itsemme aamun jalkimainingeissa Chandigarhin kulmille. Paikkahan on mita ihmeellisin, mita ihmeellisimmalla ja epaintialaisella tyylilla. Karkeen kaupunki on kahden laanin, Punjabin ja Haryanan paakaupunki - silti olematta varsinaisesti osa kumpaakaan laania. Suurin hammastelyn aihe on kuitenkin kaupungin yleinen ilmapiiri ja ulkonako. Ei niin mitaan yhtalaisyytta intialaisiin kaupunkeihin juuri millaan osa-alueella.

Muuan 1950-luvulla kaupunkia suunnittelemaan palkatun ranskalaisen arkkitehdin kaden jalki nakyy leveina teina, selkeana infrastruktuurina kaavoituksessa ja puistoalueiden seka puiden vahvana lukumaarana. Aikamoinen ero esim. Delhiin, jonka betoniviidakko syo sisalleen kaiken jattamatta juuri mitaan kateen. Taalla ruoho on vihreampaa ja meno vehreampaa. Tosin kaantopuolena Chandigarhissa ovat kovat kiinteistojen hinnat, minka myota matkaaja maksaa suhteellisen kovaa hintaa suhteettoman huonosta majoitustasosta. Esimerkin saimme heti kylille tultuamme eli siitapa sitten seuraavassa pieni katsaus.

Matka alkaa Delhista kuuden korvilla - eli aivan liian aikaisin kenellekkaan unen ystavalle, mutta silti juuri sopivaan aikaan tyhjien junavaunujen ystaville. Valtaamme paikat ja teemme pikaiset tuttavuudet delhilaisen pankkiirin kanssa - sovimme tapaamiset ensi kerraksi Delhiin tulomme yhteyteen ja jatkamme matkaa pilkkikisaillen keskenamme joukossa kummassa. 4 ja puoli tuntia myohemmin ulostamme itsemme junasta raikkaisiin Chandigarhin pakokaasuihin. Riksa alle ja suunta 'halpoja' asutuksia kohden ... joita siis ei talla kylalla ole. Loydamme morskaisen pimean motellin, joka kylla kelpaisi majoitukseen 100 rupian hinnalla, mutta koska hinta kipuaa 500 jatamme valiin ja etsimme kuumeisessa tuoksinnassa jotain muuta. Loydammekin joukon muita motelleja, guesthuusseja ja hotelleja, joissa kaikissa sama vastaus - 'ei huoneita'. Kuudennen kieltavan vastauksen kohdalla opin vaatimaan selitysta, silla tiedan tarkalleen, etta huusseissa on tilaa. Saan kynittya tiedon viimein ja vastaushan kuuluu: C-form eli kapinen hotelliasiakirja, joka ulkomaalaisten tulee byrokratiaa rakastavalla Intian hallitukselle tayttaa - puuttuu suurimmalta osalta Chandigarhin majoittajista. Saavat sitten valvoa, etta mihin ovat Kalle ja Ansku taas Delhista menneet.

Lopulta heitetaan arpaa ja todetaan, etta lahdetaan katsomaan muita (vahemman suljettuja) osastoja. Chandigarh alkaa hiljalleen avautua ja loydamme hieman alle kymmenella eurolla eli lahes halvimmalla mahdollisella rahalla jonkilaisen asumuksen ja elostelemme mukavasti 'keskustan' laheisyydessa. Mikali nyt Chandigarhissa jonkinlaista keskustaa olisi, sellaista ei naet ole, vaan koko plajaus jakaantuu mielenkiintoisen mielenkiinnottomasti kaupunginosien ja lahioiden nimien sijaan sektoreihin. Sektoreja sitten piisaa ainakin yhdesta viiteenkymmeneen ja kaikki ovat lahes jarjestaen neliokilometrin kokoisia. Kaikkeen Intian kaaokseen ja sekavuuteen vajonneena tamahan tuntuu kasittamattomalta, ehka jopa jarkevalta. Tylsalta tietysti, mutta selkealta.

Chandigarh vaikuttaa noin muutensakin rikkaammalta kaupungilta kuin keskivertoinen intialainen kaupunki yleisesti, mika ei tietysti tarkoita sita, etteiko koyhyytta ja kerjalaiselamaa taaltakin loytyisi. Jotensakin ensivaikutelma oli jonkinlaisen syksyisen Pietarin omainen, mita ikina se tarkoittaakin. Hammentava kokemus kaikesta huolimatta, kun selkeiden leveiden katujen varsia majoittaa betoniset ja viimeisen paalle epaintialaiset kerrostalot. Yksityiskohtia on vahakseltaan ja suuret linjat on vedetty aikoja sitten ja siihen soppaan ei sitten auta menna lusikallaan sekoittelemaan. Chandigarhin loistaviin puoliin kuuluu kuitenkin suhteellinen rauhallisuus, joka muotoutuu varmasti pitkalti leveista kaduista ja toisaalta julkisten kulkuvalineiden kiitettavasta toiminnasta.

Kerrotaanpa loppulauluksi ja ruokarukoukseksi viela sananen paivan ohjelmanumerosta eli erilaiseen kivipuutarhaan eksymisesta. Chandigarhin vetonaula lienee tama mielikuvituksellinen kierratystavaroista valmistettu nykytaiteen ulkoilmamuseo. Vessanponton palasista kasikoruihin lahes kaikki mahdollinen oli ovelalla tavalla onnistuttu ujuttamaan taiteen muotoon ja puistoksi, jossa tuijottelua piisasi. Jatkossakin taytyy muistaa mita taidetta vessanpontto voi itsessaan itse asiassa olla.

- K

"The only mystery in life is why the kamikaze pilots wore helmets"

- Al McGuire