Treffit Shivan luona

Kaarme kaulassa, hiilihanko toisessa kadessa katseli minua Shiva joka myos Murudeshwarina tunnetaan. Samalla Shivan lempinimella kulkee myos Murudeshwarin kyla, paikka jota vartioi paat rajayttavan kokoinen Shiva patsas. Alemmuuskomplekseissaan tekijat eivat sitten tyytyneet aivan pieneen patsaaseen vaan maailman suurimpaan Shivan kuvatukseen. Ja kylla - iso se on, komea, uhkaava, hallitseva, tuhoa tihkuva. Kyla jaa sanomattakin aika vahvasti monumentin ja sen kyljessa komeilevan kaksikymmentakerroksisen temppelin varjoon, mutta aivan oli natti paikka noin muutenkin. Rantaa ja kalastajamajoja ja jokunen intialainen pyhassa horkassa uhraamassa kookoksia ja huiskimassa rituaaleja. Kun nyt sitten viela sattui se huonoin paiva menna ihan minnekkaan - eli sunnuntai - oli meita pyhyyden edessa ihmettelevia sitten lopulta aika kasa. Lankkarit oli taas jossain muualla - eipa silla ei loydy joillekkin niin pyhasta 'opaskirjasta' Murudeshwaria, joten se sitten jaa monelta nakematta. Parempi taas niin - emme ehdi kaikkia paikkoja pilaamaan. Pyhaa aikani fiilisteltya kaannyin kannoillani ja palasin Bhatkaliin. Huikea paikka, jossa pelkka ihmisten seurailu (ja voi pojat, etta intialainen osaa sekin muuten seurailla esim. tatakin blogin pitajaa) pyhien rituaaliensa viemina oli mita parasta ajanvietetta. Hindulaisuus on kylla merkillinen asia sekin. Siita joskus lisaa. Menkaa vaikka valissa kirjastoon ... mina menisin jos jostain loytaisin. Kattavan ensyklopedian etsinnassa jatkan menoa.

Eilinen sujui sitten lahtoa tekevissa tunnelmissa. Gokarnan hylkaaminen ei mitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta, mutta koska eteenpain on valuttava, niin ... eteenpain on valuttava. Pari paivaa sitten menin ratkaisemaan ensi kuun alustavat reissusuunnitelmat ostamalla lentoliput Sri Lankaan. Koska Lankaan mennaan mahdollisimman halvalla epamukavuuksista piittaamatta - lahdenkin sitten Chennaista ja jo 13.paiva jo horistontissa heijastelevan uuden vuoden ensimmaista kuukautta. Alkujaan mietin lentoa Trivandrumista etelaisesta Keralasta, jota olisin viela ehtinyt kolata, mutta kohtalon valitessa lahtolaukauksen tapahtumispaikaksi Tamil Nadun laanin - lahden tasta hiljokselleen hakeutumaan uuden 'maan' kiusattavaksi. Kerala saa odottaa paluutani. Pitkalti saman matkan joudun jolkottelemaan joka tapauksessa ja kun nyt tuli tilaisuus saastaa viela huimat 5 euroa paatin lahtea jo hieman aikaisemmin kuin pakko olisi sanellut. Viisumin varkkailyjen ansiostahan minut potkitaan aina kolmen kuukauden valein ulos Intian peralta - ensimmaisen karkumatkan teen sitten Sri Lankaan. Lahto keskella yota ja takaisin tietysti myos keskella yota - ettei nyt taaskaan tama elostelu menisi aivan mahdottoman mukavaksi.

Mutta ajatuksen harhaillessa palataan eiliseen, josta lopulta kehkeytyi aavistelujeni mukaisesti komeasti saadon ja vaannon tayteinen paiva intialaisen julkisen osoittaessa jalleen tehokkuutensa. Aamulla pakkailemme itsemme suomalaisten tovereiden kanssa lahtokuoppiin. He suuntana Goa ja sielta Suomen pimeys ja mina suuntana mika tahansa mika saattaisi sijaita jossain Gokarnan etelapuolella. Juna-asemalla saa sitten huomata, etta etelaan ei tanaan ennen neljaa paase - heitan ainoan jarjellisen ilmansuunnan menemaan ja lahden pohjoiseen. Lippu Karwariin, mutta Ankolan kohdalla nappaan rinkan selkaan ja totean ystaville, etta nyt tama poistuu. Ankolassa vaistelen riksakuskit - heittaydyn paikallisten jengiin ja bussilla asemalta asemalle. Eli juna-asemalta bussia vartomaan. Bussi tulee - ja loydan itseni Honavarista, joka intialaisittain muuten kuulostaa pettamattomasti 'one-hour:lta', minka myota vankaamaan, etta kylla kylla - tunnissa on hyva olla perilla, mutta missa. Missa?? Vastauksena vain 'one-houria', jonka lopulta tulkkaan nolona tarkoittavankin Honavaria. Sinne sitten jos sielta paasee Murudeswariin. Ei sitten lopulta paassyt, mutta paasi Bhatkaliin, jossa virta akuissa oli niin vahassa, etta paatin leiriytya paremman suunnitelman puutoksissa. Ja aivan napparasti on taalta sitten paassyt Murudeswariin paivaseltaan - ja kun siella nyt lopulta naytti olevan suht elitistista asumistoa pidattaydyn ajatuksessa, etta Bhatkal on aivan hyva paikka.

Ei kuitenkaan niin hyva, etteiko taaltakin loytaisi pois. Huominen voi olla jo kovin erilainen. Taas on aarrekarttaa tutkittu ja X nayttaa loytyvan Kundapurasta. Paljastamatta aivan kaikkea jatan paljastamatta, mita siella sitten mahtaa olla. Karttaa lukevat voivat kuitenkin jo lukea, etta etelammas kayvat tiet taas. Jotain kai pitaisi sanoa Karnatakasta. Laani, joka niinkuin jokainen Intian laani, on aivan erilainen. Vasemmanpuoleinen liikenne (tama siis noin yleisena ja hyvinkin suuntaa-antavana saantona - yleensa mennaan siella missa se pienen pieni lovi antaa myoten), viikset ja tulinen apetus taitavat olla niita ainoita Intiaa yhdistavia asioita - muuten ei mitaan yhtenaista linjaa loydy. Hyva niin - onpahan katseltavaa ja kummasteltavaa joka puolella riittamiin. Karnatakassa porukka jauhaa santillisesti kannadaa. Eli jos joku pienissa kupoleissa on hammastellyt, etta missa sita kanadaa puhutaan, niin sanotaan nyt etta ei ainakaan Kanadassa. Silta milta kannada kuulostaa ei kannada minulta kysya, mina vain hammastelen ja jatan lopulliset tuomiot muille. Sanotaan vaikka, etta vangalta kuulostaa. Muuten Karnatakasta voi huoletta tykata - menee laanien huipulle Orissan pitajan ohessa. Aivan kuten edellamainitussa myos Karnatakassa ihmiset ovat osoittautuneet havaitsijalle oikein lupsakkaaksi sakiksi. Ei taalla kummemmin aanta koroteta ja rennompaa on elo kuin monessa muussa koetussa.

-K

"We are dealing with the best-educated generation in history. But they've got a brain dressed up with nowhere to go."

-Timothy Leary