Erilla maalla

Pondicherry on ihmeellinen. Kaupunki itaisella rannikolla, jonne matkaava joutuu heti karkeen kummastelemaan olinpaikkaansa. Paikka on Intian mittapuilla pieni, 200 000 – 1 000 000 ihmista, mika jo numeraalisena haarukkana on omiaan kertomaan, kuinka vaikeaa Intiassa on asukasmaaria kenenkaan menna sinneppainkaan sanomaan. Mutta kummastelut irtoavat sen sijaan siita, kuinka erilainen kaupunki kyseessa onkaan. Kolonialisti toi joskus mukanaan lajan ranskalaisia, joten mestoilla kuiskaillaan vielakin 10 000 puhujan voimin ranskaa ja niille jotka ihmettelevat, etta missas kaikki Intian ranskalaiset matkaajat ovat – sanotaan vaikka, etta taallahan he luuraavat. Ihmeellisyys jatkuu ja hammastelijaa hellitaan, silla Pondicherry (oikealta nimeltaan Puducherry – jokaisella kaupungillahan Intiassa on vahintaan sen kaksi nimea kuten muistamme) on tarkkaan ottaen oma laaninsa – pienoinen ja hajanainen eika nain ollen osa Tamil Nadua alkuunkaan.

Ja mikas taalla on ollessa – patonkeja ei niinkaan nay, mutta muutoin ranskalaista evasta saa kadunkulmista kuin dosaleipaa intialaiselta katukaristelijalta ikaan. Intialainen ruoka on sekin maittavaa tai sitten vain maistuu Sri Lankan jalkeen edelleen auvoiselta. Pondi on myos jonkilainen kulttuurinen paakaupunki ja yksi niista lukuisista henkisista ja/tai filosofisista pesista joihin Intiaa koluava on tormaileva. Lukuisat opistot, koulut ja opinahjot luovat henkista ja nahtavasti muunkinlaista paaomaa. Loytyypa alueelta kirjastokin, jossa eilispaivana kavin hyllyja myllyttamassa. Tamilin kielisten opusten seassa koin itseni lievasti sanoen vahvasti vahemmistoon kuuluvaksi. Silti aikani tongittua ja pengottua salaisuudet aukenivat ja loysin oikeat hyllyrivit ‘muun‘kielen paljastaessa olinpaikkansa. Eihan siella montaa hakusanaa sitten ollut vieraskielisten osastolla – niistakin suurin osa tietysti virallisen vahemmistokielen ranskan edustajille varattuina. Pondin ja laheisen Aurovillen kylan henkisen eturintamatasitelijan Sri Aurobindon tarinoita etupaassa, joissa ei mitaan vikaa – ja joihin palaan huomenna kunhan kierros kirjastoihin taas saa vuoronsa. Lopulta eksytin itseni lukemasta 80-luvulta peraisin olevaa kirjaa lahinna 80-luvulta peraisin olevista julkkiksista, joista oli koottu hassuhkoja listoja erilaisten kategorioiden puitteissa. Nyt sitten tiedan, etta Alice Cooperilla on vihreat silmat, Richard Nixon todellakin on Englannin kuninkaan Edward III jalkelaisia ja etta Dean Martin karsi aikanaan hissifobiasta ja omasi rekisterikilven DRUNKY – eipa vanhalta rapajuoppoholistilta ainakaan huumorintajua puuttunut vai pelkkaa rehellisyyttako sitten… Kaikkea paskaa sita joutuukin lukemaan, kun yllattaa itsensa reissussa ilman omia kirjoja. Vaaryys on korjattu ja Vernea on taas kirjakaupasta haettu.

Muutoinkin paivat Pondissa voivat kulua yllattavan vauhdikkaasti ilman sen kummempia suunnitelmia tai tekemisia. Itsekin maleskelen bulevardeja, silmailen ranskalaista arkkitehtuuria, istun puistoissa (jalleen mielenkiintoinen eroavaisuus moniin intialaisiin kaupunkeihin) ja luen (nakojaan) kirjakauppojen kirjat niin, etta henkilokunta raapii paataan kysellen vaivautuneena mita saisi olla – johon mina vaivaantumatta vastaan, etta tassa vain katsellen ja huolella sellaisella muuten. Selvisi kirjakaupassa muuten etta Internazionalen jalkapallojoukkue tukee/on tukenut meksiloisia zapatistoja taistelussa ahnetta ja riistavaa hallitustaan vastaan ja sen myota siita sitten kehkeytyi Kallen uusi suosikkijoukkue Serie A:n rintamalta. Hulppeaa, mahtavaa – viela tekee joku hyvaa tyota humaaniin suntaan pallonpotkinnallakin.

Koska Pondicherry on oma enklaavinsa eika osa Tamil Nadua, taalla toimivat myos omat jarjestelyt, jotka kaytannossa sitten tarkoittavat esim. omaa alkoholijuomain verotusta. Vaikkei nyt aivan Cayman-saarien kaltainen veroparatiisi olisikaan niin silti Pondi on monelle olutsuulle maltaille maistuvan makuinen paikka. Tuopposet ovat karkean arvion mukaan puolet halvempia muuhun Intiaan nahden, mutta koska asia on viela henkilokohtaisella tasolla tutkimatta en ala enempaa valehtelmaan, vaan otan selvaa ja raportoin jannityksella seuraavaa yleisoa jahka asia alkaa valkenemaan. Muutoin taalla henkii mielestani alkoholin ohella sellainen kivan henkinen ilmapiiri, ja huomenna jos polkupyoralle raahautuminen ottaa tapahtuakseen menenkin tassa lahinaapurin eksperimentaaliseen humanismin kylaan, Aurovilleen tutkimaan paikan henkista ellei jopa kosmista ilmapiiria. Raporttia luvassa Aurobindon ja kepeasti ‘Aidiksi’ kutsutun gurun mailta.

-K

‘India of the ages is not dead nor has she spoken her last creative word; she lives and has still something to do for herself and the human peoples.’

- Sri Aurobindo