Otteita Intiasta Lukuisten vaiheiden, sekoilujen, saatojen, vaantojen ja kaantojen jalkeen olemme loyteneet tiemme Gopalpuriin. Pieneen paratiisiin - ja kuten niin usein, paratiisia ei ole aivan helppo vallata. Purin ja Gopalpurin valiin mahtuu liian paljon liian monenkirjavaa kerrottavaa nopeaan selontekoon - siispa yritan mahdotonta ja rustaan pari sanaa menneista, varoituksista huolimatta. Ensin kuitenkin jotain uudesta kodostamme.Gopalpur-On-Sea sijaitsee jossain Intian itarannalla jonkin matkaa jostain. Reilu 6000 asukkia kalastelee ja fiilistelee aaltojen melskeessa, hymyilee ja naureskelee. Paikka on uskomaton - joka puolella otetaan tulijat ilolla vastaan, tullaan juttelemaan ilman myyntipuheita tai taka-ajatuksia. Ihmiset nauttivat elamasta yksinkertaisin puuhin - ja tuohon joukkoon liitymme ilolla myos me valilla-niin-vasyneet kulkijat. Tanaan olivat ilmeet totisemmat - lapset naureskelivat, mutta muuten huolestuneita katseita vaihdettiin tuon tuostakin kadun kulkijoiden kesken. Silti Gopalpur on niin kaukana kaikesta, etta taalla on hyva olla. Paras maailmassa juuri nyt - arvelisin. Mutta sitten palaamme lahtoomme Purista - tervetuloa matkaan. Homma alkaa, kuten aina aikaisen aamun koitteessa. Etenemme sulavasti Satapadaan Chilika-jarven rannalle. Paatamme katsastaa paikan vetonaulat delfiinit, vaikka moottoriveneen parinat eivat suuremmin herata luontoystavan vaistoja. Jarven suojelukohteen luonne on jotenkinhamarasti vinksallaan. Kuten monet jutut Intiassa. Kekseja ja pipareitaan mussuttavat intialaiset viskovat roskansa pitkin jarvea ja sitten viela kehutaan luontoarvoja. Homma alkaa epailyttaa, mutta koska lahimpaan rantaan alkaa olla valovuosien uintimatka, emmeka tunne olevamme olympialaisuimarien fyysisessa kunnossa paatamme pitaa vesistot viela toistaiseksi meista koskemattomina. Puolessavalissa rantaudumme ja karkaamme samantien laumasta. Chilika on jarvena jotakuinkin poikkeava Aasiassa eli suurin makean ja suolaisen veden jarvi. Makeat ja suolaiset siis yhdessa - olisiko nimi sitten vaikka hapanimela - heh. Kaikesta huolimatta jarvi on omalla erikoisella tavallaan kapeahkon hiekkadyynin erottama. Noin puolen kilometrin mittainen autiomaa valissa ja toisella puolella Bengalinlahti eli Intian valtameri ja toisella puolella Chilika-jarvi. Jotta emme uskoisi pelkkiin kuulopuheisiin paatamme tietysti hankkia ensikaden tietoa ja hylkaamme lauman ja etsimme itsemme Bengalinlahden rantaan. Uskomaton paikka - fiilikset katossa ja mielessamme katoamistemput. Suunnittelemme siis vakavasti jaavamme tyhjimman koskaan nakemamme loputtoman rantakaistaleen haltijoiksi. Lopulta paatamme, etta jonkun taytyy kerata kaikki intialaisten turistien jarveen nakkomat roskat ja tiedamme, etta olemme tehtavaan valitut. Valitettavasti.Satapada oli oikestaan pienin paikka, missa on tullut oltua … koskaan. Mikroskooppista ulottuvuutta lisasi viela se, etta paikka eli oikeastaan vain delfiinien ja Venajalta asti talvehtimaan tulleitten lintujen bongaajien valiaikaismajoitusta varten. Sanotaan nyt sitten sekin etta lintuja nahtiin - delfiineita myos. Mutta olisivat kylla vahemman uhanalaisia ilman meita pikku kusipaita - ihmisista siis noin ylipaataan puhuen - meista puhumattakaan. Ehka se tietoisuuden herattely on se tarkein asia juuri nyt ja juuri taalla. Ja sellaiseen tama delfiinilandia sopi oikein mallikkaasti. Vastaanottajista sitten itsestaan kiinni meneeko homma taysin ohi korvien.Parin yon jalkeen alkoi chillailu Chilikalla kayda jo sen verran leppoisaksi, etta katsoimme parhaaksi vaihtaa pitajaa, jotta osaisimme tulla taas toimeen muittenkin kuin pelkkien delfiinien kanssa. Koska Satapadasta vievat tiet vain yhteen suuntaan eli Puriin jai osuuskunnallemme vaihtoehdoiksi uiminen tai laivailu lahimpaan vierassatamaan. Kartasta katsoen Barkul kuulosti hyvalle paikalle, josta jatkaa kohti Gopalpuria ja uiminen viehatti edelleen edeltavista vaihtoehdoista vahemman, joten laiva oli lastattu. Lautta sinansa mukava pikkuinen sillipurkki ja kansiportit reippaasti auki ylitimme Chilikan. Rannalla huomasimme, ettemme tietysti olleet Barkulissa emme myoskaan Rambhassa saati koto Suomessa. Eli 'jossain-muualla' paatimme jatkaa matkaa jollain muulla konstilla kuin konttaamalla. Vaihtoehdoista hyvana kakkosena valitsimme julkisen Jeepin, joka irrottautui satamasta hyvinkin pian. Mongolian malliin neuvottelimme kayvat hinnat matkasta, jonka kestoa saati maaranpaata emme edes uskaltaneet kysya. Sitten vain pikkukylien lapi, joissa pysahdeltiin kun paikalliset pyhat miehet siunasivat meidat, ajopelit ja kaiken muun mahdollisen irtaimiston. Taplat otsassa ja unelma Gopalpurista otsan takana, vaelsimme seuraavat loputtomat tunnit. Eipa silla - kylat joissa vierailimme olivat uskomattomia mestoja, joissa ei tarvitsisi pelatakaan paasevansa kaymaan, ellei ole taysin eksyksissa, kuten allekirjoittaneet. Jossain vaiheessa - ajantajun tuolla puolen - vaihdoimme kulkupelia toiseen jeeppiin, jota luonnollisesti viela korjattiin katsastukset lapaisevaan kuntoonsa. Kun aika tuli - lahdettiin. Talla kertaa pirssin sisalla oli sulloutuneena ihmispoloisia noin kolmenkymmenen sieluparan maara. Katolla puoli tusinaa teitten sankaria lisaksi. Ja tama siis laskutoimitus, jonka etupenkin kartanlukijat olivat pieteetilla juuri suorittaneet. Jokaisen kylan kohdalla ja itseasiassa jokaisen kylan valissa sen kymmenen kertaa pysahdyttiin vaihtamaan kyydissaolijoita ja kyydistaputoilevia. Mutta edelleen oli meininki aivan uskomaton. Jossain nimettomaksi jaaneessa kylassa teita kopsuttelivat pyhat viisisorkkaiset lehmat! Ainakin kuudella kylan lehmalla oli nimittain selassa 'viides' jalka eli kavio. Pieni ja surkastunut kayton puutteessa, mutta jalka kuitenkin. Tassa vaiheessa alkoi retkikunnallamme luonnollisesti psyyke jarkkya ja paassa pimeta. Arvatenkin pyhan lehman mutaatio on jo jotain pyhaakin pyhempaa. Naita rassukoita oli kai sitten siitetty oikein suurella tunteella ja olihan se jotenkin kuvottavaa ja kasittamatonta. Intia on Ihmemaa. Jeeppikyydit loppuivat tietysti ennen mitaan sanottavaa havaintoa siita, missa oltiin. Tulipa mieleen kysymykset: Miksi ja miten myos? Mutta kuten aina reissussa - asioilla on tapansa jarjestya. Odottelimme siis risteyksessa mahdollisia kulkuneuvoja etenemisellemme. Ja eipa aikaakaan kun tieta pyyhaltaa pikavuoro Bhubaneswar-Berhampur valia ja olemme pelastetut. Bussi tietysti taynna kuten vain Intiassa sopii. Ei minkaanlaisia mahdollisuuksien rippeitakaan mahtua sisalle. Menemme siis katolle. Kattoterassikin on syonyt porukkaa yhden Kolkatan verran, mutta jotenkin saamme itsemme ja rinkkamme heitetyksi sekaan ja aloitamme valittoman rupattelun paikallisten koululaisten kanssa. Jossain vaiheessa kay kutsu katolta sisalle bussiin, jolloin sinne siis lahes mahtuu. Ja lopulta heittaydymme kyydista Gopalpurin risteyksessa, josta nappaamme viidennen kulkupelin minibussin rannalle. Eli 'Just another day in the office' kuten sanonta kuuluu. Taytta Intiaa - kaikessa mielessa ja muodossa. Gopalpur on sitten upea. Kaiken saadon ja vaannon arvoinen ja mittainen. Mittaamaton ja arvoltaan korvaamaton. Biitsi rauhallinen, ihmiset kuten sanottua mahtavia ja onpa kyla ollut asuttamassa jo lukuisten vuosien ajan muuan suomalaista AloeVera-gurua. Heebo on ensimmainen suomalainen johon tormaamme sitten Moskovan. Ja sanotaan vaikka, etta huonomminkin olisi voinut kayda. Kaveri on kuin Gopalpur itse. Tulee rannoille kayskentelemaan ja elelemaan viideksi kuukaudeksi joka talvi. Alampa nahda jo kuvastuksia siita, mita mina haluan olla kun keski-ika tiukentaa otettaan minusta. Gopalpur ei vaikuta lainkaan paskalta vaihtoehdolta. Ukko tuntee koko kylan ja kyla hanet. Kertoo meille tarinoita Intiasta ja me sille mailman menosta teknologian ymparoimina. Nytkin halusi, etta katsomme sielta nettiemme katkoista, missa kurssissa mahtaa Intian rupia juuri nyt olla - han kun ei noihin vimpaimiin juuri koske. Mahtavaa! Tietaapa kaveri lankkariksi kasittamattoman paljon myos AloeVerasta/Ayurvedasta eli elaman tiedosta. Tuhansia vuosia vanhasta tieteesta, johon olemme tassa aivan nailla sekunneilla hurahtamassa. Anskulle on jo rohdot muuan brahmani-tohtori vaantanyt ja kun kaikki muu on jo kokeiltu otamme avosylin vastaan intialaisen perinteen opit terveytemme pitimiksi. Sinansa Orissa alkaa olla takanapain kunhan liikautamme sijaintimme jonnekkin Gopalpurin rajojen ulkopuolelle. Lansi-Bengliakin enemman taalla on tuntenut itsensa nahtavyydeksi. Kaduilla voi olla varma saavansa kaiken huomion - eika tama huomio todellakaan rajoitu vain pikkukylien mielenkiintoon. Kahdestaan kulkiessa valokuvia halutaan ottaa tuon tuostakin ja poseeraamaan paasee joka puolella, mutta yksin kulkiessa huomio on mitassaan jos mahdollista vielakin suurempaa. Tama siis vain omien kokemusteni puitteissa - Anskun osalta mahtaa olla viela vaikeampi paasta minnekkaan kaikessa rauhassa.Lupsakkaiden ihmisten lisaksi Gopalpurista loytyy lupsakas lauma lupsakkaita elaimia ja etenkin pienia sellaisia. Viimeaikoina ovat katukoirat, -kilit ja -kissat poikineet lajapain pienia jalleensyntyneita ympari Gopalpurin pientareita. Ja jostain syysta jopa muualla usein-niin vainoharhaiset ja paatuneet raksyttelijat ovat nekin G.Purissa aivan kuin toiselta planeetalta. Edes pimean tullen eivat ole kirppuiset piskit kiinni pohkeissamme. Mikas sen parempaa - tunne yhteisesta olevaisuudesta, kaikkien samasta alkuperasta. Lapset, joiden silmissa Mumbain huolet eivat viela nay ovat jo luvanneet opettaa meille kriketin salat, silla muuten emme olle Intiassa(kaan) mitaan ellemme osaa tuon elamaa-laskimman urheilumuodon saloja. Sunnuntaina otamme siis ensimmaiset hapuilevat askeleemme kohti Suomen krikettimaajoukkueen perustamista. Tervetuloa siis seuraamaan G.Purin pojat vs. Suomen nuoret krikettivaantoa Gopalpurin majakan kupeeseen viikonloppuna. Loistavat kylan vesselit esittelivat meille tietysti paikallisen Shiva-temppelin, jossa kavimme moikkaamassa mm. vaurauden jumalan Laxmin alttaria. Hindulaisuus on sekin G.Purissa niin taytta Intiaa kuin voi. Ja tayttaa samalla ihmisten arjen kaikilla osa-alueilla. Esimerkiksi tama kuukausi on juuri tuon mainitun Laxmin kuukausi eli periaatteessa joka torstai (mutta kaytannossa huomattavasti useammin) maalataan ihmisten kotien edusta kukin ja hindulaisin symbolein ja houkutellaan nain Laxmi itse tuomaan vaurautta ja rahaa ihmisten koteihin. Viime kuukausi oli muuten Kalin. Ja sen myotahan mekin kavimme Kolkatassa Kalin temppelissa (Kalighatissa) nappaamassa punakeltaiset nauhat kasiimme ja pisteet otsiemme koristeeksi. Alkaaka ystavat hyvat huoliko, allekirjoittanut muisti siunauksissaan myos kaikkia blogin lukijoita. Olette pelastetut! Netti on tiettavasti ainoa pienoinen varjopuoli elamassa Gopalpurissa.Paikallinen postitoimisto on intialaisella tasollaan jotain aivan kasittamatonta. Kiiltavat lattiat ja toimivat palvelut. Tosin netti ei toimi siellakaan, mutta useampana paivana ovat jo tyostaneet asiaa, joten saattaapa ennen kotiinpaluutamme sekin jo kuulua postissa toimiviin (ei vain luvattuihin) asioihin. Siihen asti joudumme tekemaan reippaan puolentoista tunnin (Intian mittakaavassa kuitenkin erittain lyhyt matka) retken 16 kilometrin paahan Berhampuriin. Tama on sitten niita sairaimpia paikkoja Intiassa - ja jos ei nyt aivan yhta perseesta kuin Mumbai juuri nyt - niin ainakin yhta kaoottinen paikka, jossa mikaan ei toimi eika onnistu. Taytta Intiaa tamakin. Vihattavalla tavallaan rakastettava. Nainpa seuraavien yhteyksien ja blogin paivittamista paivittelevat paivittelijat voivat paivittaa itsensa sivuille aikaisintaan parin paivan paasta, mutta eihan sita koskaan tieda vaikka eetterista kuuluisi piankin. Siihen asti - ja sen jalkeenkin. -K"Pakki kunnossa - kaikki kunnossa"- Vanha intialainen sanonta