Muuan Vivekanandan jaljilla

Paluu Mamallapuramista keskivertoa parempaan intialaiseen metropoliin, Chennaihin otti tapahtuakseen eilen ilman suurempia kammeja, kommahdyksia, kusetuksia. Reissaajan poikkeuksellista arkea. Olin sopinut tuossa muan intialaisen sohvasurffarin (eli www.couchsurfing.com lisatiedonjanoisille) kanssa, etta minapa tulen morjestamaan hanta ja han asuttaa sitten minua seuraavan yon kampassaan. Suunnitelma selva - ja mina etsin paikan kuin puolivahingossa kasiini ensi yrittamalla ja oikein. Mofussillin giganttiselta bussiasemalta jatkoyhteys bussilla Director's Colonyn kupeeseen (menneiden aikojen suurten intialaisten elokuvaohjaajien entiselle asuma-alueelle). Tarkka osoite oli tietty jossain nettiarkistojen ja menneiden s-postien viidakossa, mutta jotenkin ylitin itseni ja sain pinnisteltya mieliin osoitteen 5A Anna road (eipa tuo aivan tuntematon nimi minullekkaan ollut). Tovin katua edestakaisin pyorien tormasin taytta tamilia paristelevaan vanhaan setaan, joka houkutteli minua luokseen. Koska yhteinen kielemme ei kohdannut, mina tamilintaidottomana ja han englanninkielen mykkana, en uskaltanut 'namusedalta' vaikuttavaa harmaahapsosta enempaa haastatella vaan painelin mennessani - vain palatakseni piakkoin paikalle toteamaan, etta 5A lukee ovessa ja ukko jo kovasti minua houkutteli porttikongiin. Lopulta saimme toisistamme sen verran irti, etta paattelin tulleeni oikeaan luolaan - vain couchsurfin isanta oli jossain kadotuksen tiella. Pianhan tuo toveri jo saapuikin ja paivan seikkailut olivat pitkalti silta kertaa paketissa.

Chennai on jotenkin selkeampi, jarjestelmallisempi Intian kaaostason edelleen hipoessa karkilukuja, mutta silti helpommin haltuunotettava kuin Mumbai, Hyderabad tai edes pikkuruinen Bhubaneshwar. Maanpaallinen metro eli normi paikallisjuna singahtelee tehokkaalla otteella muutamia valittuja reittikarttoja ja saastelee paljon riksoja edelleen karttavan taivaltajan hermoja. Paikallisbussitkin ovat toimivia - reitit eivat ehka millaan standardilla selkeita, mutta jotenkuten loogisen hamaralla rajamaalla pyorivia. Yksi iso - toimiva bussiasema omalta osaltaan pelastaa viela reippaasti Chennain pisteita ankaran kaupunkikriitikon silmissa. Ruoka on ollut sekin parempaa - intialainen pitkalti muutakin kuin thalin vesittamaa soppaa - koostumukseltaan jopa kiinteaa ja maultaan pirullisen taivaallista. Mikas minulla ei ole hampaita kiristellessa - ja kun viela lisaan koko Intian parhaan museon tuuletuksen tayttamaan listaan, voin todeta Chennain olleen reippaasti positiivisen puolella oikeastaan kaikilla mahdollisilla ja puolella mahdottomista kriteereista.

Ja sitten museoon mystiseen. Menneen paivan ainoan henkisen, kulttuurillisen ja aatteellisen mutta sitakin yhtenaisemman ja ylpean teon tein hakeutumalla legendaarisen Swami Vivekanandan museoon. Ja vaikka jonkin verran muistan pitaneeni pyhasta hemmosta jo ennaltakin - olin museon jalkeen hetken valaistuksen varjottomalla tiella - varma kaikista kysymyksista ja niihin loytyvista vastauksista. Paiva ei sekaan olisi voinut olla osuvampi. Kuin johdatuksen johdatuksella loysin itseni Vivekanandan gurun syntymapaivana meditoimasta (tai jos ei nyt syvista vesista niin ainakin mietteista) samasta huoneesta, jossa Swami oli meditoinut yhdeksan verrattoman paivan ajan vuonna 1897. Museona nykyaan toimiva paikka oli reilut sata vuotta sitten ollut siis Swamille omistettu rakennus ja voi pojat ja tyttoset - sita se oli kylla vielakin. Paikka oli pullollaan Vivekanandan aatoksia opetelleita partiolaisia, joiden kanssa keskustelut hengen muodoista ei olisi voinut olla toimivampia. Kaikkien uskontojen ja filosofioiden yhteista alkuperaa ja samankaltaisuuden ymmarrysta ei liiaksi maailmasta viela loydykkaan - kaikkea muuta tarpeellista ja turhaahan meilla jo onkin.

Meininki oli osin kuin Suomessa yhden totuuden sanansaattajilla, mutta vain silla ratkaisevalla erolla, etta mitaan yhta totuutta ei ole. Mielipiteita ja sen myota niiden sanojia kunnioitetaan. Kaikki suuntaa samaan suuntaan. Jumala on meissa itsessa ja mitas siihen enaa lisaamaan. Jokaisen oman ajattelun arvostusta ilman sita typeraksi tekevaa dogmaattisuutta jonka paskaan ihminen on hukkuva organisoidun uskonnon fundamentalismissa. Shanti... ja mina lahdin paikasta koko paivan mittaisten keskustelujen ja ymmarryksen tayttamassa ilmapiirissa.

Monet kritisoivat Intian nykyista 'lansimaistunutta' meininkia ja henkisyyden poissaolevuutta, koska kuvittelevat etta henkisyys heiluisi jossain tien laidassa ja vaistamatta tarttuisi hiasta jokaista ja jokaiseen riippumatta haluaisiko sita tai ei. Onhan tuo totta - paljon on maallista, arkista ja kulunutta kulutuskulttuuria Intiankin maassa. Mutta mutta - kylla taalta on vaikea olla loytamatta joitain syvempia ymmarryksen hetkia ja ymmarrysta henkisesta ilmapiirista ja maailmasta johon on usein liian monet rappuset tallattavana pikavoittoja odottavan. Ja silti tuntuu, ettei matka aina aivan mahdoton ole - vaikkei se koskaan lyhyt ja helppo olisikaan. Silmat auki pitaen taalla vaan on monia ymmarrykset ylittavan viisaita henkisia hahmoja ja aatoksia, etta pakko niista on jotain oppia, kunhan muistaa sen oman mietinnan sailyttamisen kaiken kokemansa rinnalla. Mina ainakin voin ymmartaa - mika pistaa ihmisen tulemaan Intiaan ihan muutoinkin kuin hyvan ruoan ja halvan elaman ja muutaman muun historiallisen monumentin nakemisen ohessa. Jokunen kirja kassissa ja aatos mielissa jatkan tamppaamista kohti buddhalaisuuden pienta kolonnaa - Sri Lankaa.

-K

"You have to grow from the inside out. None can teach you, none can make you spiritual. There is no other teacher but your own soul."

- Swami Vivekananda