Lootuksen kukkaa etsimassa

Delhin haltuunottaminen on jatkunut tarinankertojien opastuksella parin viimeisen paivan aikana. Toissapaivaisen yon vietimme Central Parkin alueen kiiltavien katujen takakujilla - eli ei niin kiiltavilla kujilla. Guesthouse oli mahtava kerrostalon katolle kasattu hokkelikylamainen tuttavuus. Mikali innostui tarpeeksi nojaamaan seinaan - oli mahdollista pistaytya ulkoterassilla ilman etta avasi ovea. Pahviset seinat ja kivat tuuliset tilat olivat omaan makuuni, mutta oman vessan loytamista varten paadyimme hakemaan uuden majapaikan eiliseksi. Eipa silla uni maittoi tavalla tuntemattomalla, silla edellisen lentokenttayon jalkeen 15 ja puoli tuntia ei ollut ollenkaan liikaa. Hammennyksia lisasi aamuinen heratyksemme - katselin kelloani puoli yhdeksan tienoilla kunnes majapaikan isanta tuli kyselemaan etta ollaankos taalla viela monta yota. Moista kummastelin, mutta alakerran kelloa aikani kummasteltua tajuntaan iskeytyi todellisuuden karvas heju - kellohan olikin varttia vaille kaksitoista. Jossain vaiheessa kellonvirkaa toimittava kapistus ranteessani oli heittaytynyt huolimattomaksi ja jattanyt roimalla tavalla tunteja valiin. Majapaikan vaihtoon check-outin takia siis vartti tunti, mutta supertehokkaina pakkaajina (ja mallia saa kayda katsomassa kellarikopistamme) saimme kamat kasaan. Uusille maisemille.

Uudet pilttuut loytyivat Pahar Ganjin suunnalta - eli sielta minne suurin osa retkeilijoista itsensa sijoittaa. Ravintola vaihtoehtojen ja majoitusvalikoiman tahden otimme mekin suunnan kaaoksen keskelle ja taallahan sita sitten ollaan. Kadut suoraan Raatteentielta, joka paikka kuin rankemmankin miinoituksen jaljilta ja guesthouset kirjavan kaltaisia, hintaisia jopa varisia. Huomenna heilautamme kaiken epaloogisuuden myotaisesti viela kerran uuteen asumukseen - edessa rauhallisempien kujien valtaus tuolta Pahar Ganjin takamailta. Samalla paasemme eroon jotensakin mielta hajoittavasta basaarikadusta, joka tukkeutuu mopoista, riksoista, autoista ja kaiken kauppaamisesta. Sivukujilla meno on paikallisempaa - jotensakin rauhallista, mutta silti elavaista.

Eilispaivan eksytimme itseamme vanhan Delhin kujilla, josta puolivahingossa loytyi se paivan uskonnollinen loyto eli Jama Mashid - Intian suurin moskeija ja jalleen joillakin mittauksilla se suurin koko Aasiassa. Mittava punaisuuttaan punertanut kompleksi oli nayttava, mutta eipa sitten paljon mitaan muuta. Loppuillan istuimme pyorariksassa ja otimme vastaan Holi-juhlaa vesi-ilmapalloja vaistellen. Osumilta ei valtytty, vaikka suoraan kalloon ei lajahtanytkaan. Riksakuskin housut, oma paitani ja reppuni saivat sentaan oman osuutensa riemullisista kasteista. Holihan on riehakas juhlanomainen, joka yhdistaa Intian kaikki uskonnot ja ihmiset vallattomaan ilonpitoon, kannailyyn, huumailuun ja kaikenmoiseen ilosteluun ellei jopa elosteluun. Paalimmainen idea lienee se, etta talven kylmyys on kukistumassa ja kevatta alkaa olla rinnassa, minka myota riemulla ei sitten ole rajaa. Riksamatkastamme yritimme paasta lopulta epatoivon vimmalla takaisin kilometrin matkan juna-asemalle. Jalkaisin olisi tamakin taival taittunut aika tavalla nopeammin, mutta toinen toisiamme saastellen paatimme riksailla.

Samat laulut laulettiin tanaankin eli riksarallia oli tiedossa. Aamun kuppasin ponttoharmoniaa tutkien ja vesikakan filosofiaan paneutuen. Nolona myontelin itselleni ja ystavaiselleni, etta sieltahan se rakas ripuli taas tuli minua tana paivana morjestelemaan. Yllattavan hyvalla prosentilla olenkin valtellyt kovan onnen huussihelvettia, mutta tanaan olivat erit aanet vessan kellossa. Pahoinvointia ilmaantui toki kylkiaisiksi, joten kaupat olivat valmiit. Puolen paivan jalkeen paadyimme pumppaamaan toveri Loperamideja tayteen ja sitten katsastamaan Delhia uuden paivan valoissa ja varjoissa.

Ja sieltahan se loytyi jalleen eras pyha ja kieltamatta harmoninen paikka Lootus-temppeli. Bahaj-'uskonnon'/filosofian mukaisesti kaikkia henkisyyden muotoja kunnioitetaan, ennakkoluuloja vastaan kaydaan armottomaan henkiseen sotaan. Eli hyvalta kuulostaa - ja hyvalta myos nayttaa. Tosin hyvalle nayttamisessakin oli oma tyonsa. Delhin paikallisjunamatkailu on helvetillista tyomaata, jossa ei kakkossijoja jaeta - eika juuri muutakaan, kuten jo jalkani Delhin maaperalle ensi kertaa asetettuani sain tuntea. Sama ralli jatkui - ja matelimme loputtomat asemanvalit etelaisen Delhin Okhlan hurmaavalle teollisuusalueelle. Keskikaupungin kaatopaikkaa muistuttanut alue otti meita vastaan tuoksuin huimaavin - Intia on edelleen aistien maailma, hyvissa ja viela pahemmissa muodoissa. Lootustemppeli oli sitten riksailujen jalkeen mahtava New-Age koti. Meditoimaan tulleet massat keraantyivat jotenkin kirkkomaiselta muistuttavaan lootuksen muotoiseen kerhoon. Ja mikas siina - toistekkin voimme poiketa Delhin New Age-hihhulien vihreaan lootusmaiseen mekkaan. Tallaista kaiken henkisen perinteen yhdistavaa ja kunkin omaa tapaa arvostavaa mentaliteettia aletaan maailmassa kovalla tavalla kaipaamaan - fundamentalismin vastakohtaisuutta ja sita erilaisuuden arvostusta.

-K

'That which has always been accepted by everyone, everywhere, is almost certain to be false.'

- Paul Valery