Pohjoisen valtaus alkanut

Palataanpas vaaraoppisesti takaisin Keralaan nyt kun siita on juuri ja juuri paasty eroon - etela on virallisesti vaihdettu pohjoiseen tarvittavin menoin ja edessa jalleen uusi Intia. Mutta Keralaan kerran viela pojat ja tytot - lapset ja lapselliset. Kerala oli lyhyen nakemyksen mukaan jalleen niita paikkoja, jonne on vain pakko palata paremmalla ajalla. Talla kertaa aika ei ollut parempi ja retki jai lyhyeksi, mutta lyhykaisyydessaankin vaikutuksen tekevana. Eipa ihme, etta porukka palailee Intiaan loputtomia kertoja yha uudestaan - niin paljon paikkoja ja suurin osa sellaisia, joihin voi hyvalla tai pahallakin omallatunnolla tai jopa kaverin tunnolla palata nakemaan asioita uudelleen ja hammastella nakemaansa yha uudelleen.

Kochissa tormasin kadulla joukkoon tuimaan. Kaverit huutelivat kadunkulmalta ja vaativat ehdottomasti juttusille paasya - paastin herrat juttusille ja sain pian kommentin punaisesta tahdestani hatussa. Kysymys kuului ollaankos taalla sosialisteja? Myonsin ilolla seikan paikkansapitavyyden ja sain iloisen joukkion uusia punalipunkantajia. Ryhma koostui sosialistilakimiehista, jotka riemulla kertoivat minulle etelaisen Trivandrumin kaupungissa jarjestettavasta marssista, jonne kutsut lensivat oitis minunkin kaapattaviksi. Ja tokihan turnee olisi ollut edessa ellen olisi luvannut eraalle toiselle sosialistiystavalleni kohtaamista Delhin kaduilla. Johon kronologisesti myohemmin.

Mita tasta siis opimme? Kerala on intialaisen sosialismin kehto, jota naapurit kadehtivat, silla hommat toimivat. Jalleen kerran kehoitan jokaista asiaa vierastavaa pakkaamaan laukut ja sukeltamaan maailmalle - tassa tapauksessa Keralan suunta on oiva esimerkki toimivasta paikallisesta sosialismista. Jostain syysta se on juurtunut juuri tahan etelan paratiisiin ja mitas siita sitten on seurannut? Intian matalin lapsikuolleisuus, korkein lukutaitoisuus ja ainakin omaan silmaani aika tavalla vahemman kouriintuntuvaa koyhyytta kuin esim. Tamil Nadussa tai Andhra Pradeshissa. Semmoisia huomioita - tehdaanpa niita jatkossakin ja huomaamme, etta jotain voidaan tehda. 'Otro Mundo es Possibile'.

Ja sitten pienoisesta poikkeamasta Keralasta ja politiikan penkkiurheilusta, palaamme junamatkaan, jonka jalo tarkoitus oli kannatella minut Anskua vastaan Delhin savuun ja saasteisiin. Lahes 50 tuntinen junaaminen ei sinallaan sisaltanyt mitaan hammentavia kohokohtia. Sanottava nyt sekin kai on, etta aika heilahti kellossa komeasti ja yllatin itseni nopeasti Delhin Nizammuddin (takuulla vaarin kirjoitettuna ja ylpeasti niin) asemalta. Tapahtumarikkaus matkalla rajoittui nukkumiseen, nukkumisen yrityksiin, yritysten epaonnistumiseen ja keraamani monipuolisen kirjaston tyhjentamiseen. Itse olin onnistunut hankkimaan ylakerran petin, mika kaytannossa tarkoitti sita, etta sain luksuslisana makoilla kaikki paivat ja yot vaaka-asennossa hairikoimatta muita ja tulematta lopulta hairikoitymatta itsekaan. Alakerran petipaikoilla herrat tuijottelivat tuntikaupalla ikkunasta viereisten raiteiden ohitusyrityksia ja hiljenivat keskenaan intialaisista tavanomaisuuksista poiketen. Pilkkikilpailuja jarjestettiin jatkuvalla syotannalla ja kukin yritti yhta lailla olla osumatta nuokkuvilla paillaan vieruskaverin biriyani-kuppiin (eli evastyksiin).

Sanoilla sanoen uusi kappale kirjassamme on saatu aukaistuksi - enaa tarvitsee vain kirjoittaa se. Ja tama toimi on toden totta saatu hyvalla tavalla aloitetuksi. Ansku on kehissa, voimissa ja valloitus on alkava. Ja sitten siihen miten lahes kaikki voi epaonnistua kun edes jonkin asian soisi onnistuvan. No - nyt sanotaan kuitenkin totuutta vaistelematta, etta loppu hyvin kaikki hyvin - latteuksien lauteilla lauleskellen. Anskun loysin, mutta monenlaista mahtui valiin ja siita sitten seuraavassa. Eli miten tahan on tultu, kysymykset miksi ja miten paljon saattavat tulla myos esille. Valitan - enka ota osaa.

Nizammuddin (edelleen taysin vaarin kirjoitetussa muodossaan) asemalta olin tietoinen mahdollisten junien etenemisesta haluamaani suuntaan. Suunta oli kuitenkin alkujaankin vaara - minka huomasin juuri oikea aikaisesti vaistoliikkeen tekemiseksi. Etelan ja vaaran suunnan valttamana hyppaisinkin pohjoisen paikallisjunaan, joka olisi vieva minut lentokentalle vievan bussin laheisyyteen. Matkaan siis - puolentoista tunnin odottelun jalkeen paikallisjuna suvaitsee saapumaan ja kyytiin myohastyneista ajankohdista piittaamatta. Bussipysakilla karut totuuden siemenet syljetaan silmille ja saan tuntea vanhaksi kayneen opaskirjan kirouksen. Valtan heittamasta kirottua LP-opusta kadotuksen (vinyylisiin) tuliin vain taparasti ja otan pakit vastaan buddhalaisella rauhallisuudella. Pinnan alla kytee mutta pensaspalot ovat viela sammutettavissa. Riksakuskien ahnaat hyeenat ovat kimpussa alusta asti, mutta valttelen heitakin kohteliaisuuden viela kumahdellessa kelloissa. Otan kopin paivan huonoimmasta ideasta, jonka epatoivoinen mieleni on keksiva - ja paatan protestiksi riksakuskeille hypata tuoreihkoihin metrolinjoihin, silla toivolla etta paasisin lahemmas paatepysakkia lentavaa kenttaa. Kuvissa homma nayttaa lupaavalta, linja ei aivan osu yhteen kentan kanssa mutta laskelmieni mukaan lahella ollaan, joten Dwarkan yhdeksannelle sektorille. Maailmanlopun pysakille ja sinisen linjan viimeiselle asemalle. Ulkona metrosta tunnin metroamisen jalkeen erotan lentokoneita, jota voisin pitaa hyvana merkkina, mikali koneet olisivat muutakin kuin pisteita taivaanrannassa. Riksakuskit ovat kimpussa jalleen ja yritan etsia auttamattomasti objektiivisia asiantuntijalausuntoja koskien matkan pituutta metrolta kentalle. Matkaa on riittavasti, mutta kun selviaa, etta kaytannossa matka on edelleen sama kuin Delhin keskustasta joudun rykimaan mineraalivedet vaarasta kurkusta. Julistan riksarallin alkaneeksi ja kayn armottoman yksisuuntaista kauppaa kyydin kayvasta hinnasta. Lopulta loydan vahiten rasittavan kuskin, jonka kanssa sovin 100 rupian hinnasta. Yritan kuvitella itseni riksarallin voittajaksi vaikka tiedan olevani haviajien joukkueessa. Taistelu hinnasta on raadollista, mutta ei erityisemmin hedelmallista omalta osaltani.

Kentalle on lopulta matkaa odottamattoman paljon - ilmeisesti joskus myos riksakuski puhuu lahes totta, vaikka tiedankin 20 kilometrin olevan mantypuuta ja vastakynnettya heinaa. Nappaamme vauhdista kyytiin muuan muslimisedan, joka pitkan tarkkailun jalkeen hyvaksyy minut joukkoonsa partani muslimeja hurmaavalla voimalla. Kieltamatta muslimit morottelevat minua suhteessa enemman kuin hindut kadulla - ja tiedan partani olevan asiasta vastuussa. Keskustelut saavat pikaisen lopun kun en tunnustakaan samaa uskontoa herran kanssa. Kentalla farssi jatkuu uusissa ympyroissa ja vanhoissa valssitahdeissa. Kentta on tehty harvinaisen vastenmieliseksi kenellekkaan siella yotaan viettavalle. Lounge-osastolle ei paase maksamatta, mutta kaukaa viisaana olen varautunut lahes kaikkeen olematta silti varautunut aivan kaikkeen. Kochissa vaarentelin itselleni napparan lentolipun tekeleen, joka nettilippujen aikana ei ole suurikaan saavutus. Kaytannossa kuvittelen talla verukkeella paasevani lahtevien pilttuuseen yopymaan lentokentan muhkuraisille jakkaroille. Lopulta saan tietaa, etta saannoissa on poikkeus, kuten asiaan Intiassa kuuluu. Saan selville, etta lipulla saa loungeen menna ilmaiseksi, mutta vasta kahdeksan tuntia lahtoa ennen. Koska kovan onnen lipunvaarentajana olen merkinnyt ajan yhdeksitoista voin liittya sohvaperunoiden joukkoon vasta kolmelta yolla. Anskun koneen laskeutuessa kuudelta aamulla - lahden mieleni hamarissa harhailemaan kaytaville taskussani reilun kuuden tunnin ylijaama eika tietoa unisista maisemista. Harhailut johtavat johonkin lentokentan henkilokunnan tilojen laheisyyteen ja paadyn siistihkoihin vessatiloihin, jossa paatan kulutella pari-kolme tuntia. Iltatoimet on syyta hoitaa kaikessa rauhassa, joten loydan itseni pesemasta hampaitani kolmatta kertaa ja kyykkivani lankkaripytylla balanssia hakien ilman mitaan loogista syyta.

Luen Kumisetaa ja yritan vakoilla milloin vessassa ei parveile yllattavan aanettomaksi heittaytyneita intialaisia. Ilmeisesti vessassa kaynti vetaa taman sakin hiljaiseksi, silla en ole enaa varma olenko yksin vai onko suljettujen ovien tuolla puolen elamaa enaa lainkaan. Hiljaisuuden tyhjentavaksi tekeva huuto repii retkentekijan lopulta jalkojen pesulle oman loossin ulkopuolelle. Vastassa tapittaa pari silmaparia vartijoita - paatan heittaytya luonnolliseen rooliin ja pesen tyylipuhtaasti jalkani kasien pesualtaassa kuin siina ei olisi mitaan merkittavaa. Eika nayta lopulta olevankaan - vartijat eivat tunnu asiasta kiinnostuvan ja onnittelen itseani onnistuneesta tempauksesta. Paatan paattaa onnenonkimiset ja poistun paikalta ennenkuin vartijat keksivat syyn kuulusteluihin. Hiippailen pihalle ja kellon lyodessa kolme hakeudun muiden unisten nuokkujien kerhoon loungen tiloihin. Otan puolen tunnin torkut ja lahden tasitelutoveriani vastaan yllattavan virkeissa tiloissa. Pulu paskoo paalleni - ja totean etta tuoko nyt on parasta mihin pystyt, jonka jalkeen saan toisen osuman rinkkani komistukseksi. Lopulta paivan lahes ainoa onnistuminen odottaa minua, kun kohtaamme toverini kanssa toinen toisemme ja alamme tutustua uudestaan toisiimme.

Delhista on sanottava jotain tietysti jo nyt kun sen diagnosointiin ei kaytannossa ole viela mitaan syyta. Kaupunki muistuttaa jotenkin heti karkeen Bangkokia ja jollain tavoin myos Pekingia. Ja toden totta kyse on paakaupungista, mutta aivan nain yksinkertaiseksi ei heittaydyta vaikka univelka upottaakin silmaluomia luvattomalla paineella. Ja koska pidan molemmista kaupungeista - pidan myos kummalla tavalla Delhista. Isohan tama on ilman sanomistakin, mutta jotenkin tasta huokuu se persoonallisuus, joka Mumbain tai Hyderabadin kaltaisista kammotuksista puuttuu. Asuminen on kohtuuhintaista, ruoan kanssa varkkailevalle on tarjolla monenlaista ja kaupunki ei todellakaan ole vain kaupunki vaan kuten hyvan kaupungin tapoihin kuuluu - se on monta erilaista kaupunkia lahekkain, perakkain ja paallekkain. Taman hetkinen asuinsija on Central Parkin laheisyydessa, jonka pienet kujat muistuttavat Pekingia, mutta silti jossain lahella siintaa pilvet piirtavia piirtajia ja kaikkialla eletaan sekoituksen ja aarimmaisyyksien maailmassa. Intiahan on lopulta juuri sita, mustaa ja valkoista, tulista ja makeaa, uutta ja vanhaa, koyhaa ja rikasta, partaa ja viiksia ja kaikkea toisensa poissulkevaa samaanaikaan samalla aaltopituudella samalla paikalla.

-K

'The philosophers have only interpreted the world, in various ways. The point, however, is to change it.'

- Karl Marx