Nakemyksia portugalilaisten viinaparatiisista

Diu on sellainen. Viinainen, saarekas, kuuma ja lahes suunnikas. Parin paivan katsastelun jalkeen kuva alkaa muodostua. Koska kyse on Pondicherryn ja Damanin ohessa omasta pikkuruisesta laanista myos tassa suunnassa eraat nestemaiset asiat ovat muuta Intiaa halvempia. Niinpa saareen omaiselle alueelle on kertynyt hulppea joukko baareja, viinakauppoja (kaytannossa sama asia) ja ravintola-baari-viinakauppoja seka lajapain sekavaa sammallusta. Aamusella etsiskelimme kuumeisesti (mutta emme silti erityisemmin kuumeisesti) apteekkia muutamien pillerivarantojen huvetessa ja saimme toden teolla etsiskella aukinaista laakkeen tarjoajaa. Viinaakaupat olivatkin jo aamun tunteina ehtineet aukaista ovensa - eli alkoholilla oireita parantavien elama nayttaa olevan laaketieteeseen joskus tukeutuvaan verrattuna helpompaa. Silti intialainen port-viini ei ole yhtaan niin heikkotasoista kuin olisi voinut kuvitella - kuvittelematta silti liikoja.

Menneina paivina ei ihmeita ole tehty, eika Diu erityisemmin tehokas paikka minkaan tekemiseen olekaan. Sen verran ehdimme jo onneamme kokeilla, etta vuokrasimme eilen mopedin ja lahdimme eksyttamaan toisiamme Diun hiljaisille kaduille. Bensaa tankkiin ja teita auraamaan. Riittavan lyhyen matkanteon jalkeen huomasimme koneen hyytyvan, sinnehan se jatti varkki meidat tienposkeen ja vannoin valittomin tavoin, ettei motskarihommiin enaa tasan koskaan ryhdyta. Aika nyittiin konetta kayntiin. Lopulta mopojen sielunvaellus naytti siirtaneen vanhaan vasyneeseen uuden voimanlahteen ja kakstahti kaynnistyi riemukkaasti urveltaen. Matka jatkui jonkin kilometrin, jonka jalkeen saimme kokea tuttuja yskahtelyn aania. Pirun oljya ei ollut tullut hamstrattua liiaksi, joten tuumailimme bensa-aineen loppuneen, vaikka kaytannossa taman ei olisi pitanyt olla homman nimi. Varatankkiakaan emme olleet ehtineet vaihtaa kayttoon kun kone ja paikalliset paikalletulleet ihmettelijat paattelivat bensan loppuneen. Pysayttelimme viela eraan asiantuntijan, jolta polttoainetta anelemaan. Aineita ei loytynyt, mutta kaveri ehdotti kytkimen noston mahdollisuutta. Eli matkaan portugalilaisen avuliaan auttajan skootterin kyydissa. Tankille pari kilometria ja pari litraa nesteita mukana palaan rikospaikalle. Bensat tankkiin ... eika mitaan vaikutusta. Lopulta joku ammattikaynnistaja polkaisee mopon kayntiin ja kiitamme matkaa jatkaen. Lopun matkaa varkki suvaitsee sentaan pysya kaynnissa. Jokaisen sammutuksen jalkeinen ainainen kayntiin veivaaminen oli lopulta vieda hermot, mutta mopon palauttamisen aikoihin aloin jo oppia kaynnistystekniikan okkultistisen maailman ytimen.

Eilinen oli myos viimeinen paiva edellisessa majatalossamme. Loppupaivan tutkailimme mahdollisia vaihtoehtoisia asumismuotoja. Viimein saimme mielekkaan tarjouksen Diun kaupungin (joka nyt lahinna kylaa muistuttaa) raitilta ja siirryimme tanaan uuteen paikkaan - paiva onkin sitten lahinna potkotelty uusissa vallyissa ihmetellen Diun hiljaisuutta. Kieltamatta Diu on erilainen, hiljainen kyla, joka muistuttaa jotenkin hiljaisten paivien Fort Kochia menneilta Keralan paivilta. Intia yllattaa joka paiva ja Diu on sekin osa yllatysten aarrearkkua, jota Intiaksikin kutsutaan.

-K

'Though my problems are meaningless, that don't make them go away.'

- Neil Young