Kukkulan kuninkaat

Jaipur jai useilta osin aika valjuksi mestaksi, kuten jo edellisessa ilmoituksessa taisi kayda ilmi. Niinpa sielut siirtyivat sielunvaelluksillisin siirtymin paikkaan, joka Bundin nimea on tottunut kayttamaan. Ja kaupunki on jo huomattavasti makoisampi kuin saasteen ja lian verhoama Jaipur. Taalla basaarisilla kujilla kusetukset minimoituvat ja puhtaan olemisen riemut maksimoituvat. Bundi on ahtaiden kujien, kapeitten katujen, sinisyyttaan hohtavien kivitalojen ja jarjettoman lukuisten temppeleiden sekavainen sekoitus. Ja kaiken kruununa korkealla kylan taustalla siintaa vanha 1600-luvulta peraisin oleva linnoitus. Tanaan oli se paiva, jolloin seurue vaelsi muureille - rapsytteli muistikortit tayteen kuvia ja tormasi lopulta pitkan tauon jalkeen suomalaiseen matkaajakummajaiseen. Missa ei sinansa henkilokohtaisesti mitaan suuremmin kummaa, mutta viime ajat on tullut hiihdettya sen verran yksikoissa ja nyttemmin kaksikolla, etta olihan se tuokin taas yhdenlainen tapahtuma. Puolenpaivan aikainen linnanvalloitus oli kuumahko tapahtuma, mutta maisemat rajayttavat. Apinoihin emme tormanneet, mika sinansa oli yllatys. Veijarit kun vaijyvat kuulemma reissaajapoloisia puskissa ja muurien suojissa ja valayttelevat sitten hampaitaan seka pollivat tavarat tilaisuuden tullen ja useimmin vaikka se jaisikin tulematta. Suurimmalla osalla retkeilijoista olikin nayttavat mooses-kepit kourissa, mutta koska apinat apinoivat talla kertaa jossain muualla edes me emme kepittomina joutuneet hyokkaysten kohteeksi. Muurien suojissa sentaan asusteli lajapain pienia batmanneja nahkahousuissaan eli lepakkoisia yoelajia kattotiileista roikkuen. Sitten holistien uutisiin - Holi ei olekaan takanapain, vaikka joukkiomme jo ehti nain kuvittelemaan. Painvastoin ja kuten Intiassa aina - myos tata juhlaa lahestytaan mukavasti etuajassa. Eli lukuisia aaton aaton aattoja juhlitaan lahes yhta sydamellisesti kuin juhlapaivaa itseaan. Niinpa ylihuominen tulee osoittamaan meille millaisin juhlallisuuksin lopulta kevaan tuloa otetaankaan vastaan. Vesipyssyt on ostettu ja variaineita piiloteltu taskuihin, joten olemme ainakin aseistautuneita intialaisten valloituksille. Muuten tama osa Rajasthania tuntuu suht sopivalle. Hieman pohjoisia alueita rauhallisempaa - joka paikka ei tayty reissaajasta eika edes intialaisesta, vaan kadulla saattaa mahtua konttaamaan ja torvet soittelevat siedettavammin. Itse jo menin laanin tuossa tituleeraamaan rysasthaaniksi, mutta ei jaeta kuolemantuomioita liian herkasti. Silti sanon, etta aika monet tanne tulevat ja harvat taalta naapurilaaneihin vaeltavat. Meidan on tarkoitus, mutta toisaalta Bundin kujilla kelpaa viela toistaiseksi tampata, joten annetaan menna. Edessa ovat Madhya Pradesh tai Gujarat (vahemman kolutut provinssit) - hyvassa tuulessa ja myotaisin purjein kenties heista molemmat, joten otetaan uudet laanit poskisuudelmin vastaan kun sen aika tulee. -K 'Do not go where the path may lead, go instead where there is no path and leave a trail.' - Ralph Waldo Emerson